Aamulla laittaessani hiuksiani kiinni "poninhännälle" (Oi miten hauska nimitys! Alkoi naurattaa, kun kirjoitin sanan), mietin vahvuutta, vahvuutta nimenomaan henkisenä ominaisuutena. Olet vahva, kun antaudut elämälle, otat vastaan kaiken, mitä se tuo eteesi koettavaksi. Uskallat olla herkkä ja heikko, uskallat olla vahva ja voimakas. Vain elämällä aidosti tulee vahvaksi olemaan se, joka sinä olet. Kun on heikko, uskaltaa tunnustaa sen ja pyytää apua. Kun on vahva, uskaltaa tunnustaa sen ja antaa tukea muille. Ihmisessä, joka on löytänyt oman vahvuutensa, sydämensä äänen, on sellaista valoa, joka kietoo lähellä olevat rakkauden ilmapiiriin.
Kuin vahvistukseksi omille ajatuksilleni, löysin Katri-Helenan Valon maa-CD:n mukana olevasta vihkosesta seuraavan tekstin: "Vahvuutta on sydämen tietoisuus, kaiken katoavaisuudesta aistien maailmassa. Se ei tarkoita surua, vaan hyväksymistä ja antautumista elämälle."
Ota kiitollisena vastaan, mitä elämä tuo eteesi tänään. Ole vahva tai heikko, ole sinä!