Ystävyys on tärkeä asia. Ystävyyttä on monenlaista, mutta aina siinä tulisi olla molempien tai kaikkien ystävien kesken tasapuolista kommunikaatiota. Rakkaimmat ystävät ovat valmiit tekemään toistensa puolesta suuriakin asioita. Ystävän kanssa voi jakaa ilot ja surut luottamuksella. Kun hyvää ystävää ajattelee, voi tuntea sydämen alueella lämmintä väreilyä.
Minulle on lähipäivinä kerrottu myös toisenlaisesta ystävyydestä, joka oikeastaan paljastuu aivan muuksi kuin ystävyydeksi. Toinen saattaa olla vain kohde, jolle kerrotaan vain omista asioista eikä välttämättä edes kysytä toisen kuulumisia. Saattaa olla niinkin, että niin kauan kuin toisella on ongelmia tai surua elämässään jaksetaan olla kiinnostuneita hänestä, mutta kun elämä alkaa taas näyttää valoisat puolensa, ystävä kaikkoaa. Tuntuu, että tällainen ihminen saa voimansa toisen epäonnesta. Syitä tällaiseen käyttäytymiseen on monia, varmasti yksi sellainen on kyvyttömyys käsitellä omia asioitaan. Halutaan elää vahvaksi koetun muurin sisällä ulkoista, elämätöntä elämää korostaen omaa erinomaisuuttaan. Ei uskalleta kohdata niitä aitoja tunteita, jotka tekevät elämästä rikkaan. Ketään ei voi pakottaa heräämään unestaan ja avaamaan sydäntään. Ystävänsä voi silti aina valita. Ei tarvitse loputtomiin antaa ja näin väsyttää itseään. Oikeastaan on suuri rakkaudenteko lopettaa tällainen ystävyys, koska silloin antaa myös toiselle mahdollisuuden havahtua näkemään asiat sydämellään.
Kaikki kohtaamamme ihmiset ovat tärkeitä, koska aina on mahdollisuus heidän kauttaan oppia itsestään uusia puolia.
"Kun teet totutut asiat toisin, annat sisimpäsi uudelle ihmiselle tilaa kasvaa", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.
"Kaikki on kirjoitettu ääniin. Ihmisen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Ihminen, jolla ei ole kuuntelemisen lahjaa, ei kuule elämän meille, joka hetki antamia ohjeita. Vain se, joka kuulee nykyhetken äänen osaa tehdä oikean päätöksen", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.