Sanotaan, että tieto on opittua, mutta viisaus kumpuaa sisältä. Mistä tietää, onko tieto, joka meillä on, pelkkää, puhdasta tietoa vai onko se meistä kumpuavaa viisautta? Jo sana tieto kertoo, että kyse on puhtaasta tietämisestä ilman tunnekokemusta. Viisaus on vahvempi sana, koska siinä on tieto ja omakohtainen kokemus yhdessä. Voi olla runsaastikin, jopa yksityiskohtaista tietoa; tietoa, joka on ehkä ammennettu kirjoista, mutta tiedon soveltaminen käytäntöön puuttuu. Voi olla paljon erilaisia elämäntilanteita, jotka on eletty läpi pintaa hipoen, ei eläen, silloin on kyse tiedosta. Jos elämäntilanteet ovat opettaneet erilaisia asioita ja tunteiden käsittelyä, jotka sitten ovat kasvattaneet ihmistä, on kyse viisaudesta. Elämänviisauden saa vain elämällä elämänsä kaikilla mahdollisilla tunteilla ja oppien. Tieto voi tehdä ihmisestä näennäisen varman, koska voi olla paljon faktatietoa. Viisaus tekee ihmisestä todellisen, koska kokemuksista oppineena hän on kasvanut ja voi kasvaa aina elämänsä loppuun asti. Ihmisessä, joka on elänyt oppien, on aitoa läsnäoloa ja olemisen varmuutta.
Seuraava lainaus Paulo Coelhon kirjasta Alef kuvaa mielestäni hyvin, miten elämän kokemuksien tieto on muuttunut viisaudeksi, jokapäiväiseksi viisaudeksi;"Korvaan pahan mielen ja katkeruuden ymmärryksellä ja suvaitsevaisuudella".