Niin monenlaiset ajatukset alkoivat muodostua mielessäni, kun eilen kuulin radiosta ja tänään luin lehdestä, että sisäministeri Päivi Räsänen haluaa kiirehtiä uskomushoitoja koskevaa lainsäädäntöä. Lain säätämisissä ei sinänsä ole mitään erikoista, vaan se, että mitä niillä halutaan saada aikaan. Sisäministerin tavoitteena on potilasturvallisuuden parantaminen, jota hän lailla haluaa hoitaa. Ensimmäinen ajatus, mikä pulpahti pintaan minulle oli, että eikö Suomessa olisi tärkeämpiäkin asioita, joihin tulisi tarttua. Hän haluaisi kieltää uskomushoidot pieniltä lapsilta ja vakavasti sairailta. Minulle tässä jutussa kaiken ydin on se, että halutaan rajoittaa ihmisen vapaata tahtoa ja itsemääräämisoikeutta, halutaan hallita ja holhota ihmisiä. Sellainen laki ei turvaisi pieniä lapsia ja vakavasti sairaita, vaan lisäisi lääketeollisuudelle menevää rahavirtaa. Tiedän monia luontaisterapeutteja, jotka tekevät työtään sydämellä eikä rahan kiilto silmissä. Työtä, jossa parhain palkkio on nähdä ihmisen saavan apua ongelmiinsa. Kaikessa hoitamisessa tulisi olla tavoitteena ihmisen fyysinen, henkinen ja psyykkinen hyvinvointi eikä pelkkä työn tekeminen ja ansio. Monesti vaikuttava hoitotulos tulisi varmasti koululääketieteen ja luontaislääketieteen yhteispelillä. Molemmissa suuntauksissa on paljon, paljon hyvää. Me ihmiset teemme asioista niin hankalia kiistelemällä ja pitämällä tiukasti kiinni oikeassa olemisesta. Suvaitsevaisuus, harmonia ja samanlaiset tavoitteet terveydenhoidossa niinkuin kaikessa olisivat tärkeitä kohtia. Jotenkin sellainen tuntuu häämöttävän varsin kaukana. Silti toivoa aina on!
Jostakin lukeneena mieleeni tuli hauska juttu; vanhin lumelääke on isän tai äidin puhallus lapsen kipeään kohtaan. Ja se tepsii.
Allaolevassa kuvassa luonnollista yhteispeliä parhaimmillaan...
"Kukaan ei tiedä, mitä seuraavana hetkenä tapahtuu, ja siitä huolimatta ihmiset kulkevat eteenpäin. He kulkevat siksi, että he luottavat. Siksi että heillä on usko.