Elämässä on monenlaista runsautta. Näin syksyllä on maassa pudonneiden lehtien runsautta. On aivan kuin pakko kävellä läpi paksun lehtipeitteen ja saada aikaan niiden lentäminen, jota tuuli vielä avittaa. Muistelen, että lapsena hypittiin lehtikasoihin ja pöllyteltiin lehtiä ympäriinsä. Sitä en muista toruttiinko siitä.
Monet tuskailevat lehtipaljoutta ja haravointia. Niin...saahan siitäkin lisää kierroksia stressimoottoriin. Toiset jättävät lehdet maatumaan. Toiset käyttävät lehtipuhaltimia. Toisten ei tarvitse miettiä asiaa ollenkaan. Toki kasaantuneet, kastuneet lehdet ovat liukkaita teillä. Tällaista se syksy on lehtien osalta. Eipä me sille mitään voida, mutta sille voi, ovatko pudonneet ja vielä puissa olevat kauniit lehdet riesa vai rikkaus. Sen päättää jokainen ihan itse.
Runsas, syksyinen väriloisto on luonnon rikkautta, kaikkien nautittavaksi annettu.
