Sitä joskus hätkähtäen havahtuu, kuinka julmasti voidaan kohdella tai sanoin loukata toisia kanssakulkijoita. Tällaisessa kohtaa joutuu miettimään syvällä sisimmässään, mistä oikein on kysymys ja miksi voi näin tapahtua. Syitä ei välttämättä löydä, mutta ymmärrys voi nousta sydämestä pohdinnan jälkeen. Kaltoinkohdeltu saa yleensä sympatiat puolelleen, mikä on ymmärrettävää. Se, joka kylvää ilkeyksiä ympärilleen, ei arvosta eikä rakasta itseään , vaan paha olo purkautuu toisiin ja ehkä tilanteesta saa itselleen jonkinlaista voiman tunnetta. Näin tehdessään tulee myös samalla paljastaneeksi huomaamattaan itsestään työstettäviä asioita ja tiedostamattomia tukoksia tunteissa. Taas pulpahti mieleeni muunnellen Raamatun lause; kohtele toisia niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan eli suora linjanveto on, jos kohtelet muita huonosti, niin haluat myös itseäsi kohdeltavan. Jos toimit rakkaudellisesti, haluat myös samanlaista kohtelua...niin yksinkertaista.
"Jumala on rakkaus, laupeus ja anteeksianto. Niin uskoessamme emme anna koskaan heikkoutemme lamaannuttaa meitä", Valkyriat, Paulo Coelho.