Perjantaina pohdittua…

Eilen matkasin junassa ja huomio ei voinut olla kiinnittymättä kovaääniseen nuoreen mieheen. Hän ilmeisesti halusi tehdä vaikutusta kahteen nuoreen naiseen, joiden seuraan hän liittyi tullessaan junaan. Armeijan juttuja hän kertoili:"V...., se antoi turpaan...". Oli tosi kännissä...". Vain muutamia sanoja tässä lainatakseni. Aluksi tunsin hilpeyttä, koska hän ei tajunnut tekevänsä itsensä hyvin naurettavaksi mahtipontisilla jutuillaan. Sitten menin syvemmälle tilanteeseen ja näin peloissaan olevan pienen pojan, joka peittyi uhoavaan ulkokuoreen. Enää en tuntenut hilpeyttä, vaan ajattelin, että on paljon työtä tekemättä siinä, että jokainen ihminen löytäisi sisältään aidon olemuksensa. Lähtökohta auttamiselle on se, että on itse se valo, jonka toivoisi muissakin löytyvän. Tekipä, mitä työtä tahansa tai liikkuipa, missä hyvänsä, rakkauden energia koskettaa jollakin tasolla kohtaamiasi ihmisiä.

"Haluaisin tehdä suuria ja jaloja tekoja, mutta tärkein velvollisuuteni on tehdä pieniä tekoja aivan kuin ne olisivat suuria ja jaloja", Helen Keller (1880-1968).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *