Eilen aamupäivällä olin jälleen metsälenkillä koirani kanssa. Valkoinen lumi maassa ja puissa henkivät rauhaa ja kirkastivat ajatuksiani. Jostakin ajatusten keskeltä työntyi yksi kokemus mieleeni. Kokemus, joka ei tule koskaan unohtumaan siksi, että sen vaikutus oli niin voimakas ja suuntaa antava, vaikka en sitä ehkä silloin ymmärtänyt.
Tapahtuma, josta aloin kertoa, sattui viime vuosituhannen loppupuolella. En ole tarkkaa päivämäärää laittanut ylös, mutta se oli niitä aikoja, kun opiskelin vyöhyketerapiaa ja kävin ottamassa hoitoja, koska se kuului opiskeluun. Siinä kyseisessä hoidossa, jossa kehoani käsiteltiin vyöhyketerapian menetelmin, koin yht'äkkiä valtavan lämmön tunteen, joka alkoi tuntua voimakkaasti vatsani alueella leviten sieltä koko kehon tuntemukseksi. Pelkkä lämpö on lievä sana, koska se sisälsi myös äärettömän rakkauden tunteen ja häikäisevän valon, joka tuli siis sisältäni, eikä mistään ulkopuolisesta lähteestä. Ja vain minä kuulin sisältäni äänen, niin rakastavan ja ihanimman äänen, joka vakuuttaen sanoi:"Minä rakastan sinua ja olen aina rakastanut sinua juuri tuollaisena kuin olet". Voiko mitään ihanampaa kuulla. Joku rakastaa minua ja hyväksyy minut juuri tällaisena kuin olen, ajattelin. Itkin ilosta ja kokonaisvaltaisesta rakkauden tunteesta. Tuo tapahtuma vahvisti minulle oikealla tiellä olemisen.
Kun eilen muistin juuri tuon edellä kirjoittamani kokemuksen, ymmärsin syvällä sisimmässäni, että intuition ääni, sisäinen tai sydämen ääni, miksi sitä haluaakaan kutsua, on Luojani ääni; ääni, johon olen ollut yhteydessä aina, mutta jota en suinkaan ole aina kuullut ja kuunnellut. Lapsena osasin kuunnella tuota ääntä. Olin vilkas lapsi, mutta aika ajoin olin istahtanut aloilleni ja ollut hiljaa. Kysyttäessä, mikä minulla oli, olin vastannut olevani aatoksissa. Sittemmin vaimensin ja hiljensin Luojani äänen ja kuuntelin mieleni ja muiden ihmisten ääniä. Luojani kuitenkin kuiskaili mieleeni ajatuksia tai näytti yöllä unikuvia, vain odottaakseen aikaa, jolloin tunnustaisin itselleni, että se on ääni, johon voin täydellisesti luottaa. Vain Hän, joka näin minua puhuttelee, tuntee minut läpikotaisin. Tuo ääni ohjaa rakastaen ja jos kuljen sen viitoittamaa tietä, toimin tässä maailmassa rehellisesti ja rakkaudellisesti.
Opettelen edelleen ja aina kuuntelemaan tuota sisäistä ääntäni.
Jokaisella on tuo ääni sisällään ja jokaisen on mahdollista alkaa kuulla sitä.
"Jokainen, joka uskaltaa sanoa ääneen, mitä tuntee sydämessään, on yhteydessä Jumalaan", Kolumni-puu ja sen hedelmät, Paulo Coelho.