Jostain luin, että pioni on puutarhojen kuningatar ja se on kyllä totta. Aurinkoisessa paikassa pihallamme pioni viihtyy ja kukkii kauniisti. Niistä on muodostunut iso pensas ja kukat ovat hyvin tiheässä. Tänään siistin pioneja, koska joukossa oli jo kukkineita ja sateen kastelemat olivat jo mädäntyneitä. Siltikin monet kukista kestivät sateen hienosti ja muutama aurinkoinen päivä on saanut ne jälleen loistoonsa. Tänään tartuin puutarha saksiini ja leikkasin jo kukkineet ja terälehtensä tiputtaneet pois, jotta vielä ne kukat, jotka ovat voimissaan, saisivat kukkia ja nekin, jotka ovat vielä nupussa, saisivat valoa auetakseen. Siinäpä ajatukset lensivät elämään yleensä. Ajattelin, että elämässä tulee aikoja, jolloin ymmärtää, että on jätettävä toimimattomat asiat pois elämästä, leikattava ne kuin kuihtuneet kukat. Asiat ovat tulleet tiensä päähän, niistä on saanut niiden tarjoaman opin. Huomaamattani leikkasin muutaman nupunkin pioni pensaasta ja ajattelin, että toisinaan alullaan olevat ajatukset tai toiminnat eivät olekaan sellaisia, jotka olisi hyvä toteuttaa. Ne on uskallettava jättää ja keskittyä itselle tärkeämpiin töihin.
Huomaamattaankin sitä joka päivä karsii ajatuksiaan ja useammin tiedostaen keskittyy niihin ajatuksiin, jotka jo syntyessään tuovat iloa ja toivoa. Elämän jatkuva muutos on niin konkreettisen näkyvää luonnossa ja luonto kaikkinensa hyväksyy sen. Meille ihmisille se on joskus niin kovin vaikeaa. Eihän sitä tarvitse kaikesta luopua muutoksen pyörteissä. Sydämen syvyyksissä ja mielen pyörteissä voi säilyttää kaikki kauniit ja ihanat muistot elämästä, ne vain tarvitsevat tilan niiltä muistoilta, jotka ovat joskus satuttaneet, loukanneet. 