Kun ymmärtää itseään, omaa toimintaansa erilaisissa tilanteissa, voi ymmärtää myös toisia, ainakin jollakin tasolla. Nurinkurista on jotenkin se, kun välillä tuntuu, miten ymmärretään toisten elämistä niin hyvin. Juurikin niin, että kommentoidaan ja annetaan ehkä neuvoja, ohjeita, miten pitäisi olla ja elää. Onko silloin ymmärrystä elämästä, omastaan? Nyt en tarkoita pintapuolista elämistä, vaan elämän syvimmän olemuksen ymmärtämistä. Monesti kysyessään ei saa vastausta, mutta jos ei ole tarvetta kysyä, saakin vastauksia. Kun ymmärtää omaa itseään paremmin, lisää myös positiivista energiaa ympäristöönsä, koska aitous ihmisessä paljastuu hyvänä olona.
"Vihan energialla et pääse minnekään, mutta anteeksiannon energia, joka ilmenee rakkautena, pystyy muuttamaan positiivisesti elämääsi", Brida, Paulo Coelho.