Viisas ihminen kuulee toisen puheesta senkin, mitä ei ääneen sanota. Viisas ihminen näkee senkin, mikä ei näy ihmisestä päällepäin. Viisas ihminen tuntee sydämellään senkin, mitä on kuoren alla. Ihmisen katse voi paljastaa kaiken. Sanotaanhan, että silmät ovat sielun peili. Viisaus ihmisessä on jotakin todella syvää, koettua ja näkyy rakkaudellisena toimintana, mutta myös rehellisyytenä ja rohkeutena tarttua asioihin, joista on hyvä puhua. Se on joskus herättävää toimintaa, eikä asioiden siloittelua. Viisautta on myös, kun osaa vaieta, kun on sen aika ja puhua, kun on sanomisen aika. Viisaus ei välttämättä kasva iän myötä, jos on jäänyt kiinni menneisiin kokemuksiin. Elämän kokemuksista oppia saaneet ja käytäntöön soveltaneet ovat kasvattaneet omaa viisauttaan. Aina on mahdollista oppia; elämämme loppuun asti. Eläminen arkipäivässä antaa viisautta, joka ei ole ainut elämän tarkoitus. Elämän tarkoitus on elää.
"Ei ihmistä ole luotu ainoastaan etsimään viisautta, vaan myös kyntämään maata, odottamaan sadetta, kylvämään vehnää, keräämään jyvät, leipomaan leipää", Yksitoista minuuttia, Paulo Coelho.