Heräsin viime yönä ja ensimmäinen ajatus, joka täytti mieleni oli "etsivä löytää". Pyörittelin sitä jonkin aikaa mielessäni ja tähän olin nukahtanut. Aamulla herätessäni ajatus alkoi elää minussa. Muistin, että eilen, kun palasimme kuorokavereiden kanssa kuoroharjoituksista, junassa oli nuorehko nainen, joka jakoi mainoslehtisiä. En ottanut sitä vastaan, mutta näin kortin kokoisessa esiteessä muutaman kysymyksen. Etsitkö onnea? Etsitkö iloa? Silloin ajattelin ja sanoin ääneenkin, että emmeköhän me kaikki etsi todellista iloa ja onnea? Olen varma siitä, että jos aloittaa etsinnän, niin silloin myös löytää. Ensin löytää pieniä palasia, sitten suurempia, kunnes koko palapeli alkaa valmistua. Monet meistä ovat jo aloittaneet etsinnän ja löytäneetkin iloa, onnea, rauhaa, tasapainoa, rakkautta. On monia, jotka eivät vielä ole havahtuneet elämän ilon, oman valonsa etsimiseen. Jokainen ihminen, joka säteilee omaa valoansa, näyttää toisille tietä, herättää kipinän etsimiseen.
"Sitä mukaa kuin tyhjensimme mieltämme vanhoista, jo eletyistä tarinoista, uusi tila avautui, mystinen ilo tulvi sisään, intuitio voimistui ja meistä tuli rohkeampia, uskalsimme enemmän ja teimme monenlaisia asioita huolimatta siitä, olivatko ne mielestämme oikeita tai vääriä" (Paolo Coelho, Zahir)