Eilen illalla annoin yhden huolen kasvaa vuoren korkuiseksi. En päässyt kiipeämään sitä kuin puoleen väliin, joten olin vielä vähän levoton asian suhteen nukkumaan mennessäni. Joka iltaisessa kiitos-rukouksessani pyysin apua huoleeni. Nukahdin levollisempana, mutta ajatukseni pyörivät kuitenkin asian tiimoilla. Yöllä heräsin ja koin ympärilläni valoisaa ja lempeää energiaa. Kuulin äänen korvassani, joka sanoi:"Älä huolehdi. Ei ole mitään hätää".
Ääni oli kuin edesmenneen rakkaan isäni ääni. Minua hymyilytti ja koin olevani turvassa. Aamulla oloni oli edelleen rauhallinen. Mietin, että niin nopeasti huolet saavat vallan ja silloin on vaikea nähdä metsää puilta. Tiedän, että minun on tehtävä konkreettiset ratkaisut, mutta huolien paisuttaminen ei auta asioita yhtään. Silloin ei edes pysty tarttumaan ongelmaan. Tämän päivän selkeä mieleni teki päätöksen huoleni suhteen. Otin ensimmäisen askeleen ja tein, mikä tuntui oikealta ratkaisulta. Kiitos, että sain apua.
PÄIVÄN MIETELMÄ
Ei ole heikkoutta pyytää apua, eikä ole heikkoutta ottaa sitä vastaan. Kiitos kaikesta avusta, jota saan joka päivä.
