Tänään on vuoden viimeinen päivä ja se saa mielen hetkiseksi käymään kuluneessa vuodessa. Sitä miettii, mitä kaikkea siihen on sisältynytkään; iloa, naurua, hauskuutta, ihmeitä, surua, huolta, tuskaa, ahdistusta, elämän koko kirjoa, elämistä, olemista, tekemistä...sitähän elämä on. Olenko oppinut jotakin ja totean: "Olen oppinut, olen
muuttunut, olen halunnut oppia ja muuttua"...sitähän elämä on. Tekisinkö jotakin toisin, tuskinpa...eihän mennyttä saa takaisin, eikä tarvitsekaan. Uuden vuoden kynnyksellä sitä katsoo luottavaisin silmin tulevaan; olen kasvanut, olen vahvistunut, haluan kasvaa ja vahvistua edelleen...sitähän elämä on. Haikeus hiipii mieleen aina vanhan ja kuluneen poistuessa elämästä, se tekee tilaa uudelle. Vanha on surtava pois, jotta uutta voi tulla tilalle...sitähän elämä on.
"Aloita tekemällä sitä mitä haluat, ja kaikki muu on paljastuva sinulle. Usko, että Jumala on lapsistaan huolehtiva äiti, joka ei anna heille tapahtua koskaan mitään pahaa. Minä uskoin ja säilyin hengissä", Portobellon noita, Paulo Coelho.