Tänä aamuna, kun olin hiuksiani laittamassa, kuului kova kopsahdus. Tajusin heti, että nyt oli lintu lentänyt ikkunaan. Ryntäsin ulos ja ikkunan edessä oli siivet levällään pikkuinen varpunen. Nokka avonaisena se hengitti. Hain sisältä kupillisen vettä ja itku kurkussa ajattelin, että älä ole pahoin loukkaantunut. Varovasti oikaisin sen siivet ja otin sen kämmeneni sisään. Tiputin muutamia pisaroita sen nokkaan ja se joi, vähän pärskyttelikin ja siitä huomasin, että se selviää. Pidin sitä käsieni välissä ja välillä tiputin vesipisaran sen nokkaan. Se alkoi vähitellen virkoamaan ja katselemaan ympärilleen. Laskin sen maahan ja iloisesti viserrellen se lähti lentoon. Olin helpottunut ja vedin rullaverhot puoleen väliin ikkunaan, ettei tarvitsisi samanlaista pelastusoperaatiota suorittaa toistamiseen, vaikka aina näitä törmäyksiä sattuu.
Me ihmisetkin joskus törmäilemme elämässämme "päin ikkunoita" ja siivet levällään olemme lamaantuneita. Voimme silloin ihan konkreettisestikin saada apua muilta ihmisiltä, mutta olisi hyvä muistaa, että apua on saatavilla muualtakin. On olemassa ne näkymättömät kädet, jotka kantavat meitä syntymästä kuolemaan elämämme erilaisissa kohdissa. Joskus ne kantavat meitä hellästi, kun tuntuu, etteivät omat jalat kanna. Joskus ne taputtavat iloisesti, kun itse koemme iloa elämässämme. Enkeleitä ei myöskään sovi unohtaa, kun rientävät heti kutsuttaessa apuun ja tarvittaessa kutsumattakin. Henkisyys elämässämme on usein kadoksissa tai se on laitettu syrjään. Kun alkaa siirtää ajattelua enemmän päästä ja järjestä sydämeen ja tunteisiin kutsuu henkisyyttä elämäänsä. Silti tasapaino näiden kahden välillä luo tasapainoa myös elämään. Siinäpä sitä onkin opettelua loppuelämäksi. No eipähän ainakaan tylsäksi vedä, vaan tekee elämästä kovin mielenkiintoisen.
Parhaiten me autamme siipensä vaurioittaneita ihmisiä, kun pystymme myötätuntoisesti kohtaamaan hänet, mutta myös niin, ettemme sukella hänen surunsa syövereihin, koska silloin olemme samassa veneessä. Empatia, aito kohtaaminen ja läsnäolo herkkyydellä, mutta oma tasapaino säilyttäen, voimme olla täydesti tukena toiselle ja voimme antaa apumme rehellisesti.
"Jumala oli läsnä jo esi-isiemme ajan luolissa ja ukkosen jylinässä. Koko tuon ajan Hän virtasi ihmisten sydämissä rakkautena", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.
Tänään oivalsin selkeämmin, että Jumala puhuu meille myös luonnon kautta.
Luonnollista viikonloppua kaikille!
Mitä tämä pilven kuva kertoo sinulle?