Joka ainoassa päivässä on mahdollisuus elämän suunnan muutokseen. Tämä lause välkähti mieleeni, kun eräässä keskustelussa pohdimme kateutta ja katkeruutta. Ihmiset saattavat vuosiakin puhua kokemistaan vääryyksistä ja näin pitävät yllä kateuden ja katkeruuden energiaa vievää ilmapiiriä. Tätä tunneilmastoa siirretään myös tuleville sukupolville. Puhumattomuutta ja välien katkaisua ihmisiin, joiden kokee itseään loukanneen, ovat keinoja, joita hyvin useasti käytetään. Tällaisessa maaperässä on kateuden hyvä kasvaa. Jospa huomaisi, kuinka se myrkyttää omaa elinpiiriä, voisi tehdä asialle voitavansa. Asioista puhuminen on keino päästä niistä eroon, jos ei ole puhevälejä, voi asiaa alkaa työstää itse. Puhua jollekulle tunteistaan. Miettiä, miksi kokee asiat niinkuin kokee?
Anteeksiantoon voi olla pitkä matka, mutta se on mahdollista ja ainoa, joka todella vapauttaa. Antaa anteeksi itselle ja toiselle. Aloituksen ja anteeksiannon väliin mahtuu paljon; kokemuksia, erilaisia tunteita, fyysisiäkin oireita. Aina voi tehdä jotakin rakkaudellisen ilmapiirin eteen. Miksi aina pitää jonkun olla oikeassa ja jonkun väärässä?
"Tärkeää on jättää menneisyyteen ne elämän hetket, jotka ovat jo kuluneet ohi. Vähitellen aloin ymmärtää, etten voinut palata ajassa taaksepäin ja saattaa kaikkea ennalleen", Zahir, Paulo Coelho.
"Ihminen ei huku siihen, että sukeltaa veteen, vaan siihen, että jää veden alle", Valon Soturin Käsikirja, Paulo Coelho.