Kauneus mielletään usein vain ulkoiseksi asiaksi, mutta se on mielestäni myös olotila, jonka kauneuden näkeminen synnyttää. Paitsi ihmiset myös asiat, esineet ja eri aistien kautta saadut kokemukset voivat olla kauniita. Ihminen, joka on avautunut kauneudelle, näkee sitä, missä haluaa. Negatiivisuus ihmisessä estää kauneuden näkemisen sellaisessakin, jossa se on hyvinkin todellista esim. kaunis kukka. Kauneutta voi nähdä sielläkin, missä muut näkevät vain rumuutta. Sydämellä ja sielun viisaudella katsottuna näkee kauneuden, joka on pintaa syvemmällä. Kauneuden näkeminen on siis asenteestakin kiinni, jos katsoo maailmaa kielteisellä tavalla, näkee vain rumuutta, mutta kauneus voi näkyä ja tuntua, missä tahansa.
Alla on kaksi kuvaa samasta puusta. Toisessa kuvassa puu on täynnä kauniita punaisia lehtiä, toisessa kuvassa se on kauniin paljas, lehtensä pudottaneena. Sanotaanhan vielä, että kauneus on katsojan silmässä! 
