Katsoin juuri ulos ikkunasta ja näin korkealla taivaalla kolme lintujen auraa; olivat niin kaukana, etten erottanut, mitä lintuja ne olivat. Ohuena nauhana ne liikkuivat eteenpäin. Muodostelmat elivät koko ajan vähän; vetovastuuta vaihdeltiin. Kauniisti lipuen ne hävisivät horisonttiin. Luonnon rytmien mukaan ne tietävät, että on lähdettävä lämpimämpään. Pieni haikeus syntyi mielessä niitä katsellessa, vaikka tulevathan ne takaisin keväällä. Lähtöjen hetkissä on aina haikeutta, olipa sitten kyse minkälaisesta lähdöstä tahansa. Vaikka lintujen syysmuutto tuo haikeutta, ne viestivät myös lupausta tulevasta keväästä aikanaan. Mieleni pysähtyi todistamaan elämän kauneutta.
