Tänään aamiasta syödessäni ajatukseni alkoivat liikkua kohti elettyä elämää. Olenkin sitä mieltä, että joskus on hyvä tehdä tilannekatsaus taaksepäin. Jos kokee, että elämä on mennyt juuri niinkuin on pitänytkin, on oppinut ja kasvanut, silloin on hyvä jatkaa eteenpäin, jopa kohti uusia haasteita. Yleensä nämä miettimiskohdat ovatkin juuri elämän taitekohdissa, jonkin uuden alussa. Vaikka vielä ei näy konkreettisesti asioita, voi ne tuntea jo energiatasolla. Jos jokin elämäntilanne tuntuu sellaiselta, että sen olisi tahtonut elää toisin tai tehdä muita ratkaisuja, on ehkä siinä kohtaa valinnut siten, että oppi on jäänyt toteutumatta. Ei meitä silti kukaan muu tuomitse ankarimmin kuin me itse. Hienoa on, että jos huomaa tehneensä omasta mielestään "väärin", koska aina on mahdollista korjata käyttäytymistään. Voi olla varma, että tulee samanlaisia seuraaviakin kertoja, jolloin voi muuttaa käytöstään, reaktioitaan, asenteitaan. Tunteista kateus on varsinkin sellainen, että se kertoo ohieletystä elämästä. Monesti kateuden vallassa olevat ihmiset eivät itse huomaa tilannetta, koska ovat niin sokeutuneet sille. Useasti kuitenkin ihmiset heräävät tästä harhasta ja huomaavat, mikä oikeasti myrkyttää heidän elämäänsä.
Elämän muutoskohdissa inventaarion tekeminen on mielestäni hyvä asia, koska kun uudet tuulet puhaltavat, on ihanteellisinta, että vanhat roinat on siivottu pois. Uusiin kokemuksiin, tilanteisiin voi silloin sukeltaa täysillä ja varmana siitä, että oppi, jonka elämältä on saanut, kantaa myös uusien haasteiden läpi. Olipa elämän tilanteet ja kokemukset olleet mitä tahansa, voisi olla mahdollista katsoa niitä jälkeenpäin oppimis- ja valintatilanteina. Käydä niitä läpi jonkun kanssa joka ymmärtää, yrittää itse ymmärtää itseänsä ja sitä kautta hakea muutosta. Koskaan, ei koskaan ole liian myöhäistä, mutta ehkä parempi aikaisemmin kuin viime tipassa.
Jos käväisee hetkellinenkin tunne, että ei ole onnellinen, olisi mahdollista aloittaa löytöretki sisimpään, koska sieltä etsintä alkaa ja sinne se päättyy. Sieltä sisimmästä, sydämestä, sielusta, miten sen kukin ajattelee, löytyy elämäsi onnellisuus. Mitä kiihkeämmin onnea hakee kaikesta ulkoisesta, sitä kauemmas se loittonee. Eihän elämää ole tarkoitettu haasteettomaksi, "helpoksi", silti se voi olla onnellista, tasapainoista ja elämistä myös surun hetkillä.
"Pakenemme itseämme matkustaessamme etsimään avaraa maailmaa. Mutta avaraa maailmaa ei voi löytää, se rakentuu pikkuhiljaa. Eikä pakeneminen vielä koskaan ole johtanut mihinkään", Elämänviisautta, Antoine de Saint-Exupèry.
"Totuuden ymmärtäminen on kenties vain sen katsomista hiljaisuudessa", Citadelle.
