Tänään sain mietittäväkseni, mitä oikein on rohkeus ja itseluottamus? Onko ihminen rohkea, kun hän uskaltaa sanoa omia mielipiteitään vahvasti toisten elämäntavoista? Onko ihminen täynnä itseluottamusta, kun hän joka tilanteessa haluaa sanoa oman mielipiteensä asioista eikä anna periksi? Totuushan on, että jokaisella on omia mielipiteitä, joillakin ne vain ovat piilossa itseltäänkin, koska ei ole ehkä tullut koskaan kuulluksi omana itsenään tai ei uskalla sanoa niitä.
Rohkea ihminen on mielestäni sellainen, joka uskaltaa tarttua asioihin, joista muut mielellään vaikenevat. Asioita, jotka hänen tarvitsee selvittää pystyäkseen elämään elämäänsä aidosti. On helppoa puhua naapureiden ja muiden tekemisistä, mutta todella rohkeaa on katsoa omaan elämäänsä. Ihmisellä on tervettä itseluottamusta, kun hän uskaltaa elää ja näyttää tunteensa; itkeä silloin, kun on surua ja nauraa silloin, kun on naurun aika. Näin kirjoitettuna ei kovinkaan hankalalta tunnu, mutta on oikeasti haastavaa. Mutta se ken lähtee itseään tutkimaan, ei enää matkansa edetessä halua lopettaa, koska kulkeminen oman elämänsä sisällä on paljon antoisampaa kuin seurata vierestä, kuinka elämä kulkee eteenpäin kokemattomana.
Herkkyys on vahvuus ja kovuus on heikkous. Rakkaus itseään kohtaan on avannut herkän ihmisen sydämen näkemään myös saman rakkauden toisissa ihmisissä, siksi hän kohtelee toisiakin samalla rakkaudella. Kun on joutunut sulkemaan rakkauden ulkopuolelleen, ei pysty silmillään näkemään sitä myöskään toisissa ihmisissä.
Avoin sydän, löytynyt aito rakkaus itseään kohtaan tuo tullessaan terveen itseluottamuksen ja todellisen rohkeuden, joka antaa mahdollisuuden kohdata ihmiset rehellisesti.