Viikonloppuna luin kaupassa jonkin lehden etusivulta, kuinka Erin sanoo joskus häpeävänsä, kun on päässyt elämässä niin helpolla. En nyt kuitenkaan muista tarkalleen, että sanoiko hän häpeävänsä, mutta se on tässä sivuseikka. Se, mitä aloin miettiä, että eihän meidän kaikkien elämä ole täynnä rankkoja kokemuksia ja hänellä on täysi oikeus
nauttia omasta elämästään sellaisenaan. Tuntuu joskus siltä, että on jotenkin kiellettyä iloita ja olla onnellinen. Kell´ onni on, se onnen kätkeköön! Herättää joissakin kateutta, kun näkee onnellisia ihmisiä. Onko jotenkin helpompi olla kun toisilla menee vielä huonommin kuin itsellä? Nämä ovat niitä vanhoja, negatiivisiä ajatusrakennelmia, jotka olisi hyvä kitkeä juurineen irti. Ne, joiden elämässä on ollut rankkoja kokemuksia, voivat jäädä niihin kiinni loppuelämäkseen tai sitten niin kuin hyvin, hyvin monet ovat erilaisilla keinolla päässeet irti niistä ja saaneet alkaa elää aidompaa elämää. Aina on olemassa useampi, tai ainakin kaksi mahdollisuutta. Kuten allaoleva kuva kertoo. Luminen tie, jossa on kellastuneita syksyn lehtiä, voi symbolisesti kertoa kaksi erilaista tulkintaa. Vanhat, kellastuneet ajatukset ja kokemukset ovat niin vahvoja, ettei edes elämän eri vaiheet saa niitä muuttumaan. Tai sitten voi nähdä elämän kokemukset niin rikastuttavina ja viisaina, että ne antavat ymmärrystä elämän jatkuessa eteenpäin. Hyvin vahva luonnosta saatu viesti pyytää heittämään menemään jo loppuunkuluneet ulkoapäin tulleet käsitykset ja luottamaan puhtaaseen sydämen ääneen. 
"Onnelliseen elämään tarvitaan hyvin vähän. Kaikki on ihmisen sisimmässä, hänen ajattelutavassaan", Marcus Aurelius Rooman keisari.
