"On ihmisellä monta neuvojaa ja päälle puhujaa, vaan mistä löytyisi ihminen, yksi ihminen, joka kuuntelisi, mitä minulla on asiaa. En neuvoja kaipaa nyt, en kertomuksia menestyjistä, en saarnaa enkä moitetta, vaan että joku ymmärtäisi, on minullakin asiaa. On monen monta unelmaa, suurta mahdollisuutta, vaan en uskalla niitä henkiin puhaltaa, kun ei kukaan ehdi pysähtyä vierelleni. Asia niin yksinkertainen, ei mahdotonkaan lie, siis pyydän Jumala lähetä tielleni se yksi ymmärtäjä; se, joka näkee minut."
Edellinen teksti syöksyi ulos mielestäni ja halusi tulla näkyväksi. Olen paljon nyt alkuviikolla miettinyt nuorten masentuneiden tilannetta. Ja kirjoitinkin siitä maanantaina. Humanitäärinen apu on hyvä asia ja olemme onnekkaita, kun olemme pystyneet auttamaan todellisessa hädässä olevia, mutta että ne surullisen kuuluisat EU-tuet...
Kaikesta tästä huolimatta näen valoa, toivoa. Katson ulos ikkunasta ja näen taivaalla kevyitä hahtuvapilviä, kuin joukon enkeleitä. Rukoilen, että tästä päivästä tulisi mahdollisimman kaunis meille kaikille.
