Toistuvat samankaltaiset tilanteet elämässämme opettavat meille jotakin. Joskus voi hämmästellä, miksi aina kohtaa tiettyjä tilanteita ja tietyntyyppisiä ihmisiä. Jos huomaa käyttäytyvänsä aina samalla tavalla, voisi alkaa miettiä, että mikä on tilanteen oppiläksy. Yleensä käyttäytyminen kuitenkin muuttuu ja joka kerta kasvaa ja alkaa tiedostaa käyttäytymistään. Sitten voi sanoa oppineensa kokonaan läksynsä, kun sama tilanne ei enää toistukaan. Jippii, silloin voi riemuita ja juhlia saavutuksiaan. Elämä on kuitenkin oppimista loppuun asti, joten voi hyvinkin odottaa lisää oppimistilanteita, mutta erilaisia sellaisia. Vahvistuneena voi ottaa vastaan uudenlaisia oppimisentasoja. Voi luottaa siihen, että kaikki mitä opittavaksi tarjotaan, pystyy hoitamaan, koska elämä ei tarjoa ikinä mitään sellaista, mihin ei olisi tarvittavia tietoja ja taitoja. Pelko voi estää näkemästä tätä, epävarmuus voi sekoittaa mieltä, mutta jos voisi muistaa, että emme ole yksin ja että meistä kuitenkin pidetään huolta, vaikka sekin voi joskus epäilyttää. Elämän syvin tarkoitus ja merkitys on ilo ja rakkaus, mutta ihmisen mieli on se, joka kasvattaa murheet ja surut vuorenkorkuisiksi. Aikain saatossa ovat aina selvinneet ne ihmiset, jotka ovat jaksaneet uskoa johonkin suurempaan voimaan ja pitäneet toivoa yllä silloinkin, kun on näyttänyt ettei sitä ole missään. Usko, toivo ja rakkaus ovat elämän suurimpia voimia.
