Tänään mietin sitä, kuinka kokemuksien ja oppimisen myötä alkaa havainnoimaan elämää ja ihmisiä sisältäpäin, omasta sydämestään käsin. Luulot ja opitut asiat alkavat muuttua tai hävitä kokonaan, kun saa omakohtaisia kokemuksia, jotka tuntuvat oikeilta kulloisenakin hetkenä. Muutos ja oppiminenhan ovat jatkuvaa. Kun rakkaus ja arvostus itseään kohtaan lisääntyy, alkaa myös näkemään toiset samanlaisena. Jos maailma ja ihmiset ovat uhkia, on oma kuva itsestä rakkaudetonta. Kun kokee itsensä arvokkaana ja rakkaudellisena, kohtelee toisia samanlailla, koska se rakkaus on meitä yhdistävä tekijä. Tällainen rakkaus auttaa näkemään koko luomakunnan arvokkaana ja kohtaamaan ja kohtelemaan kaikkia ja kaikkea yhtä hyvin kuin haluaa itseäänkin kohdeltavan.
"Myös rakkaus on mystinen asia: mitä enemmän jaamme sitä, sitä enemmän se moninkertaistuu", Kolumni-Työn kunnioittaminen, Paulo Coelho.
"Aikojen alusta ihmiset ovat yrittäneet ymmärtää maailmaa rakkauden avulla", Brida, Paulo Coelho.