Kategoria: Henkinen kasvu

Kun esikoiseni pari vuotta sitten täytti 30 vuotta, tein hänelle lahjaksi valokuva-albumin, johon keräsin hänestä kuvia vauva-ajasta eteenpäin. Jokaisen kuvan viereen kirjoitin oman kuvateksin. Keskimmäinen lapseni täyttää keväällä 30 vuotta ja olen alkanut tehdä myös hänelle omaa valokuva-albumia. Vanhojen valokuvien katselu ja selaaminen on myös palaamista ajassa taaksepäin. Kuvista tulee mieleen monenlaisia muistoja; sellaisiakin, jotka on hautautunut syvemmälle mielen kerroksiin. Tunteita nousee pintaan; haikeutta, hymyä, kyyneleitä, iloa ja surua. Vastaan on tullut kuvia ihmisistä, jotka eivät enää kuulu elämääni. Kuvia ihmisistä, jotka eivät ole kuolleet, vaan yhteys on täysin katkennut jostakin toisesta syystä. Kuvat eivät nostaneet tunteita pintaan, vaan ikäänkuin olisin katsonut tyhjää tai loppuunkulunutta kuvaa, josta ei oikein saanut selvää. Tuntui siltä, että oli aika laittaa piste ja lopettaa ja jatkaa eteenpäin. Poltin puuhellassa kaikki tällaiset kuvat ja silloin tunsinkin syvää vapautumista. Nuo ihmiset eivät olleet enää minussa kiinni millään säikeellä. Uskon, että energiatasolla myös he vapautuivat minusta.

Sanotaanhan, että jotkut ihmiset tulevat vain käymään elämässämme ja toiset tulevat jäädäkseen. Jokaisella on ollut tarkoituksensa. Jokaisen ihmisen kautta olen oppinut jotakin itsestäni. Silti kaikkea vanhaa ei tarvitse kuljettaa mukanansa ja se koskee myös ihmisiä. Omat tunteet kertovat selvästi, mistä on aika luopua. On hyvä välillä pysähtyä miettimään, pitääkö elämässään kiinni jostakin sellaisesta, josta olisi jo aika luopua.

Joka päivä tapahtuu luopumista. Illalla nukkumaan mennessä päästää irti kuluneesta päivästä. Se ei enää koskaan palaa takaisin. Huominen on aivan uusi päivä, vaikka eilisestä olisikin jäänyt ja yleensä jääkin asioita pyörimään päähän. Näin on tarkoituskin; jättää taakseen tarpeeton ja kulunut; kuljettaa mukanaan opitun viisaus ja jatkaa eteenpäin.

"Kaikki maan alla tai maan päällä muuttuu koko ajan, koska maa elää ja sillä on sielu", Alkemisti, Paulo Coelho.

Itsekkyydestä puhutaan nykyään paljon monilla eri tahoilla. Niinkuin missä tahansa muussakin asiassa tai aiheessa on itsekkyydessäkin valo- ja varjopuolensa, positiivinen ja negatiivinen puolensa. Minulle itsekkyyden negaatio on mm. empatiakyvyn puutetta, vihamielistä käyttäytymistä, etuilemista, oman edun tavoittelua hinnalla millä hyvänsä, materian haalimista egon pönkittämiseksi tai oman paremmuuden korostamiseksi, toisten syyttelyä vain muutamia asioita mainitakseni. Moni asia pyörii ulkoisissa puitteissa, minä kuvan muodostuminen itsen ulkopuolisista, konkreettisista asioista sisäisen maailman jäädessä taka-alalle.

Sitten se positiivinen puoli on empatiakykyä, kykyä tarkastella asioita ja tilanteita sisältä käsin, myönteisiä tunteita, materian merkityksen pienenemistä, omien rajojen löytämistä liiallisessa kiltteydessä, toisten huomioonottamista, elämän syvempää ymmärtämistä jne. Elämän kokeminen tapahtuu sisältäpäin, sydämestä käsin, jolloin on mahdollista nähdä toiset ihmiset "pintaa syvemmältä" ja elämän arvojen muodostuminen sekä konkreettisista ja ei-konkreettisista asioista tasapuolisemmin, esim. lämpimät ihmissuhteet, oma ihana koti, positiivinen elämänasenne.

Usein kuulee puhuttavan itsekkyydestä silloin, kun ennen niin auttavainen ihminen alkaa kieltäytyä monista avunpyynnöistä vain siksi, että ei omat voimat enää riitä auttamaan kaikkia ja usein on kyse kiltin ihmisen hyväksikäytöstä. Tai kun alkaa asettaa rajoja toisten vaatimuksille. Silloin kun tuntuu, että oma elämä jää elämättä, on aika katsoa tarkemmin  elämäänsä ja tutkia, miten on tilanteeseen päätynyt. Ainoa tie on elämänsä ja sisimpänsä tarkastelu. Onko silloin kyse itsekkyydestä, kun haluaa puhdistautua menneisyyden kielteisistä tunteista, käyttäytymismalleista ja ajatuskuvioista? Eikös se ole vain katseen kääntämistä sisäänpäin ja halua löytää jotakin aidompaa, jotta omasta elämästä tulisi todellisempaa ja jos haluaa nimetä sen itsekkyydeksi, on se silloin positiivistä. Valittaminen ja toisten syyttäminen ei vie eteenpäin, vaan pysähdyttää. Oma tahto kohdata raskaatkin asiat ovat askelia itsensä löytämisen tiellä ja anteeksianto on avain oveen, joka vapauttaa menneisyyden taakoista.

"Vihan energialla et pääse minnekään, mutta anteeksiannon energia, joka ilmenee rakkautena, pystyy muuttamaan positiivisesti elämääsi", Paulo Coelho, Zahir.

"Väliin jokin mitätön tapahtuma saattaa kääntää kauniin rumaksi. Meillä on niin kiire nähdä rikka toisen silmässä, että meiltä jäävät huomaamatta vuoret, niityt ja oliivipuut", Paulo Coelho, Piedrajoen rannalla istuin ja itkin.

Maailmassa tapahtuu paljon pahaa, monenlaisilla tavoilla. Pahuudelta ei voi sulkea silmiään eikä korviaan, koska se on lähes jokapäiväistä uutisointia. On hyvä tietää, mitä meillä ja maailmassa tapahtuu, mutta olisi hyvä muistaa että maailmassa on myös paljon hyvää. Asioista onkin useasti tarpeellista keskustella monipuolisesti, mutta ei tunnetasolla ole mielekästä antaa pelon vaikuttaa omaan elämään. Me emme voi teoillamme vaikuttaa tällä hetkellä jossakin muualla maailmassa tapahtuviin väkivallan tekoihin, mutta voimme vaikuttaa siihen, että emme antaudu pelon ilmapiirille ja tuhon ennustuksille. Asioiden tiedostaminen ilman niihin kiinnijäämistä antaa elämälle myönteisempää suuntaa kuin se, että päivästä toiseen keskustelee samoista esim. väkivaltaisista tapahtumista. Ei ole välinpitämättömyyttä, jos ei anna pahojen tekojen viedä uskoa ja luottamusta parempaan maailmaan. Välipitämättömyytta on se, jos kävelee avun tarvitsijan ohitse. Onhan sanottu, että yksi ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, eikä tarvitsekaan. Yksi ihminen voi kuitenkin päivittäin tehdä monenlaisia hyviä tekoja oman elämänsä puitteissa

Tiedän, että niitä ihmisiä, jotka kärsivät väkivallan teoista, ei auta, jos heille sillä hetkellä puhuu paremmasta tulevasta. Sellaisella hetkellä on viisaampi antaa hiljaista tukea ja ymmärrystä siitä, että eivät ole yksin. Aina voi silti rukoilla ja rakastaa.

"Kauniit sanat ovat tyhjiä kärsimyksen edessä", Viides vuori, Paulo Coelho.

"Vaikka maailmassa on hyvin paljon kärsimystä, täällä on myös paljon selviytyjiä", Helen Keller (1880-1968)

"Haluaisin tehdä suuria ja jaloja tekoja, mutta tärkein velvollisuuteni on tehdä pieniä tekoja aivan kuin ne olisivat suuria ja jaloja", Helen Keller (1880-1968)

On hyvin tärkeää saada sanoa oma mielipiteensä asioista, mutta yhtä tärkeää on mielestäni joskus pitää se omana tietonaan. Erityisesti silloin kun ymmärtää, että keskustelu ei johda mihinkään, vaan jää monesti sille niin tavalliselle juupas-eipäs linjalle. Joskus on parempi olla hiljaa, koska miksi kinata, jos tajuaa, ettei toinen ole valmis keskustelemaan avoimesti asioista, vaan tärkeämpi pointti on pitää kiinni omasta näkökannastaan. On niitä, jotka eivät luovu mielipiteistään eivätkä muuta niitä ja on niitä, jotka eivät koskaan sano mielipidettään, vaan puivat niitä sisimmässään. Nuo ovat kait niitä ääripäitä asiassa.

Todellista viisautta on sekin, kun kuuntelee toisen mielipidettä sydämellään ja pohtii mielessään, onko siinä samaa kaikua kuin itse tuntee sisimmässään. Jos on samaa mieltä, on se hyvin helppoa toiselle tunnustaa. Vaan jos onkin eri mieltä, voi sanoa oman mielipiteensä tai viisaasti olla hiljaa tai jopa olla kiitollinen toiselle, jos oma näkökanta kirkastuikin keskustelussa. Se, että taistellaan  siitä, kumpi on oikeassa, ei johda mihinkään positiiviseen lopputulokseen vaan asia jumittuu ja nostaa taas päänsä sopivan tilanteen tullessa kohdalle. Jospa voisi hyväksyä, että meidän jokaisen mielipide muodostuu eletyn elämän, opittujen asioiden ja erilaisten kokemusten; itse koettujen tai luettujen tarinoiden perusteella. Enemmän omaksi totuudeksi muodostuu mielipiteet, jotka ovat kasvaneet ja muuttuneet elämän myötä pohjauten syvälliseen ymmärrykseen kuin totuttujen kaavojen toteuttamiseen.

Meillä jokaisella on omat totuutemme ja nekin muuttuvat elämän jatkuessa, jos on avoin uusille näkemyksille. Jotkut totuudet kuitenkin ovat sellaisia, jotka pysyvät ja säilyvät . Joka päivä voi oppia jotakin uutta ja on hyvä kyseenalaistaa aika ajoin omia näkemyksiä. Toisten kuunteleminen aidosti voi antaa itselle vinkkejä monella tavoin. Yhtä tärkeää on kuitenkin huomata, milloin on aika puhua.

"Yksinäisyydessä ihminen oppii, että kieltävä vastaus ei tarkoita aina itsekkyyttä ja ettei myöntävä vastaus ole välttämättä hyve", Accran kirjoitukset, Paulo Coelho.

"Soturi tietää, ettei parempaa tai huonompaa ole, vaan jokainen kyllä osaa kulkea omaa tietään", Valon soturi ja hänen taitonsa, kolumni, Paulo Coelho.