Blogi

Julkaistu Kommentoi Päälleliimattu elämä

Tuulisena iltana on mukava istua lämpimän takkatulen ääressä. Teemuki höyryää ja levittää miellyttävää kanelin tuoksua ja tuore pulla lautasella tuo mieleen lapsuuden tuoksun ja maun suuhun. Rauhassa istuessani ajatukseni siirtyvät hetkeksi menneeseen ja sitten nyt-hetkeen. Ajatusvirta tuo mieleeni sanan "päälleliimattu elämä". Se alkaa elää omaa elämäänsä ajatuksissani ja syrjäyttää muut hetken tilat, jotka edelsivät tätä ajatuskudelmaa. Läsnäolon lämmin virta synnyttää syvimmät ajatukseni.

Olen itse elänyt joskus päälleliimattua elämää. Nuorempana ja kyllä myös vähän vanhempanakin olen sellaisen elämän aistinut. Toisten odotukset ja ohjeet saavat meidän toimimaan toisten tavoilla. Omat mielipiteet tai tunteet jäävät taka-alalle ja sitä kokee tekevänsä oikein, kun toiset niin hyvin osaavat asian perustella tai ohjeet tuntuvat hyviltä sillä hetkellä. Saattaa olla, että pieni epäilys heiluu jossakin mielen koloissa, mutta sen voi hyvinkin vaimentaa, niin heiveröinen se on. Päälleliimattuja kerroksia alkaa tulla enemmän, mitä enemmän luottaa muiden ohjaukseen. Aika ajoin kuitenkin ihminen kokee herätyksiä ja silloin alkaa epäillä oman tien suuntaa. Saattaa tulla monenlaisia hankaluuksia alun sujuvuuden rinnalle ja sitkeä puskeminen eteenpäin alkaa tuntua niin työläältä, että on pakko pysähtyä, ennenkuin pysäytetään.

Pysähtyminen johtaa yleensä kyseenalaistamaan omia motiivejaan toiminnassaan ja elämässään. Alkaa kääntyä sisäänpäin ja tunnustella asioita siellä. Oivalluksia alkaa syntyä ja haluaa tehdä muutoksia. Muutokset vievät elämää parempaan suuntaan ja päälleliimattuja kerroksia alkaa tippua pois. Kerroksia voi olla monia ja niitä poistetaan omaan tahtiin. On tärkeää kuunnella omaa rytmiä ja ääntä, joka alkaa puhua yhä voimakkaammin sydämen kautta, mitä vähemmän päälleliimattuja kerroksia on.  Erilaiset jaksot kuuluvat elämään ja niistä voi oppia viimeiseen hengenvetoon asti.

Pysähtymisessä ei tarvitse olla yksin, sillä yleensä tarvitsemme toisen tai toisten ihmisten apua. Tässäkin asiassa on kuunneltava sisintään, kuka olisi minulle sopiva auttaja, kuuntelija, vieressäkulkija, ystävä hankalissa ajanjaksoissa. Lämmöllä minäkin muistelen niitä monia kohtaamiani ihmisiä, joilta olen apua saanut. Erilaiset ihmissuhteet ovat auttaneet minua repimään  päälleliimattuja kerroksiani. Sitten toisaalta ymmärtävät ihmiset ovat auttaneet kokoamaan säröille menneitä palasiani, kun ne ovat rikkoutuneet liimauksien repeytyessä. Ne tilanteet, jotka ennen aiheuttivat itkua ja monenlaista tuskaa, tuntuvat nyt kaukaisilta. Elämää värittää kiitollisuus ja ilo siitä, että olen saanut ne kokea, jotta olen voinut eheytyä. Tällaisten kokemusten myötä minusta on tullut ihmisten auttaja omalla tavallani. He löytävät tiensä tänne minun pieneen mökkiini. Jossakin välkkyy mökkini valo kuin majakan valo, vaikka kuivalla maalla tämä minun majakkani onkin.

Onko minulla sitten päälleliimattu elämä? Minä itse ajattelen eläväni omannäköistä elämääni. En ota ohjeita muilta siihen, miten minun tulisi aikani käyttää ja miltä näyttää ulkoisesti. Ei se suinkaan tarkoita, että olisin täysin oppinut elämänkoulussa. Olen nyt tässä vaiheessa ja minun on hyvä olla ja koen rakkautta itseäni ja muita ihmisiä kohtaan. Onhan minun aika ajoin oltava itsekseni ja kuunneltava ohjausta. Tehtävä sitten päätöksiä ja ennenkaikkea elettävä tätä elämää kunnioittaen, rakastaen ja iloiten siitä.

Päälleliimatun elämän alla sykkii toisenlainen elämä, joka vain odottaa, että se pääsee pintaan. Ei tarvitse tietää, kuinka monta kerrosta on kuorittava, riittää, että tiedostaa, että oma voima kasvaa koko ajan. Luottamus ja usko elämään antavat tarvittaa energiaa ja rakkaus sydämessä on voimakkain energianlähde.

Julkaistu Kommentoi Uudenlaista, ammatillista osaamista..kokemusasiantuntija

Mietin tänään, kun olen koko elämäni ollut ihmisten tarkkailija ja kiinnostunut ihmisistä, voisiko tällaista vuosien mittaista oppimista hyödyntää muuhunkin kuin omaan elämään. Voisiko tällaisesta "koulutuksesta" kehittää aivan uudenlaisen ammatin; kokemusasiantuntija liittyen ihmisen energiakenttään sekä tunnemaailmaan. On niin paljon sellaista, mikä ei välttämättä tule puheessa tai tosiasioista ilmi.

Useissa päätöksenteko- tai valintatilanteissa on koottu faktatietoa ja tarkistettu perusasioita ja kaikki tuntuu olevan kunnossa, mutta sitten kuitenkin on joku epäilys ilmassa. Silloin monet turvautuvat intuitioon. Jos asia ei vaan tunnu hyvältä, vaikka faktat puoltaisivat sitä, niin jätetään uusi askel ottamatta. Saattaa olla, että työympäristössä faktatietojen tueksi halutaan ulkopuolista näkemystä asioista, joita ei niinkään voi tutkia asiapohjaisesti. Halutaan saada jonkun toisen kokemus ihmisten välisessä tapaamisessa. Tällainen tilanne on hyvin ainutlaatuinen, juuri siinä hetkessä tapahtuva eikä se tule toistumaan samanlaisena uudelleen. Erityisherkkä ihminen saattaa aistia sellaista, joka ei tule puheessa ilmi. Hiljainen osallistuja voi havaita jotakin olennaista, kun ei tarvitse osallistua keskusteluun. Kokemusasiantuntija ei tarvitse etukäteen mitään erityistä tietoa, vaan objektiivisesti tekee omia havaintojaan ja "sulkee" ikäänkuin itsensä ulkopuolelle, mutta on kuitenkin "virittynyt" tilanteen taajuudelle. Kokemusasiantuntijaa tarvitaan tilanteeseen yhden näkökulman tuojaksi eikä päätöksentekijäksi, sillä vastuu on aina toimeksiantajalla.

Vastuu kysymystä on tärkeää painottaa, koska myös jokaisen henkilökohtaisessa elämässä omista päätöksistä ei voi syyttää ketään, jos on tehnyt virhearvioinnin. Vaikka sitä pyytääkin apua toisilta, olisi aina itse tehtävä päätös oman tilanteen mukaan, eikä siihen perustuen, mitä toinen kertoo omaa kokemustaan käyttäen. Yleensä on kuitenkin niin, että toisen näkemys tuo uudenlaisen näkökulman omaan ongelmaan ja saattaa avata tien ratkaisuun eri tavoin. Monesti neuvot, jotka saa kysymättä, ovat ohjeistuksia, miten toinen tekisi vastaavassa tilanteessa. Kyse on kuitenkin eri ihmisistä, joten suoraan ei välttämättä voi toisen neuvoa toteuttaa omassa elämässään. Kun kysyy neuvoa, sitä pyytää toisen mielipidettä asiasta. Viisas neuvoo, että minä tekisin näin, mutta onko se sinulle paras mahdollisuus? Ja näin antaa toisen itse kuitenkin tehdä ratkaisun.

Elämä ylipäätään on täynnä valintatilanteita. Meistä jokainen toivon mukaan tekee omia ratkaisuja. Ratkaisut voivat muuttua kokemusten myötä ja ihminen ymmärryksensä kasvaessa tekee uudenlaisia päätöksiä. Kunpa pääsisimme syyllisyystilanteista eroon ja osaisimme ottaa vastuun omista päätöksistä syyttämättä toisia niistä tai syyllistämällä itseämme tekemättömistä päätöksistä tai niistä päätöksistä, jotka ehkä olisi pitänyt jättää tekemättä. Tosin kaikesta ihminen oppii, jos haluaa ja virheetkin muuttuvat kokemuksiksi, jotka ovat opettaneet jonkin tärkeän jutun.

Niin olisko mahdollista hyödyntää laajemmin kuin omassa elämässä erityisherkän kokemuksia, joita ei opeteta missään koulussa, vaan elämä itsessään on antanut tilanteita oppimiseen ja kasvamiseen?

"Pelkään kuollakseni, että asiat muuttuvat, mutta samaan aikaan minulla on suunaton halu kokea joitain uutta ja erilaista", (Paulo Coelho, Uskottomuus).

"On aika lopettaa ikuisesti saman oppitunnin kertaaminen, ei sillä tavalla opi mitään uutta", (Paulo Coelho, Alex).

Julkaistu Kommentoi Jälleen uusi alku…

Join aamukahviani rauhassa ja katselin ikkunasta vielä kuivalle, mutta jo lumesta vapautuneelle pellolle. Pellolla räkättirastaat etsivät ruokaa touhukkaana. Katselin niitä, mutta ajattelin kuitenkin ihan muuta kuin ahertavia räkättirastaita.

Minäkin olen ahertanut kovasti; itseni kanssa. Olen oman elämäni kautta todistanut itselleni kahta väittämää, jotka olen kuullut useammankin ihmisen minulle sanovan. Minua loukattiin kerran, jos toisenkin sanomalla jotakin mielestäni hyvinkin ilkeätä ja tarpeetonta tilanteeseen nähden. Ihminen, joka asiat minulle sanoi, oli mielestäni turhautunut omaan itseensä, mutta olin sopiva kohde siinä tilanteessa. Lopuksi minulle sanottiin, että saan sanoa mielipiteeni ja asiat unohtuvat tuotapikaa. No niinhän ei erityisherkälle ihmiselle tapahdu; eivät asiat unohdu, eivät tuotapikaa, eivätkä ollenkaan, jos niistä ei saa keskustella. Erityisherkän mieli alkaa kelata asiaa eteen- ja taaksepäin, sivulle ja ylös- ja alaspäin, kunnes sekava vyyhti on valmis. Lisäksi kyynelhanat aukeavat ja itsesyytökset nousevat pintaan. Eli olen todennut, että ilkeät ja jopa julmat sanomiset eivät häivy mihinkään taivaan tuuliin itsestään, vaan ne tarvitsevat omat purkautumiskeinonsa. Tästä johtuen empaattinen erityisherkkä tuskin itse koskaan tarkoituksella loukkaa ketään, mutta rajojen asettelussa täytyy olla tiukka ja osata sanoa asiansa rakentavasti. Tunteiden ollessa pinnassa se ei aina välttämättä onnistu, mutta ei myöskään tarvitse kuunnella mitä tahansa keneltä tahansa.

Toinen asia, jonka on minulle epätosi, on se, että jos vaikeista asioista ei puhuta, niitä ei ole ollenkaan. Voi kyllä ne säilyvät; varastoituvat vuosiksi moneksi kerrokseksi ihmisen sieluun ja sydämeen vain odottaakseen, että niitä aletaan purkaa. Olen löytänyt myös ylisukupolvisen puhumattomuuden itsestäni tämän elämän lisäksi. On siis paljon sellaista, mikä rasittaa meitä jokaista omalla tavallaan, mutta erityisherkkää vielä syvemmin. Näin minä ajattelen, enkä kuitenkaan voi puhua kuin omasta puolestani.

Näistä yllämainituista kahdesta asiasta olen selvinnyt vain puhumalla ja purkamalla niitä monin tavoin fyysisestä kehostani. Energiaa on vapautunut tämän vuoksi. Voin paremmin kaikilla tavoin ja vaikka olenkin ollut monesti murtumispisteessä ja itken ja koen voimakasta heikkouden tunnetta, olen kasvanut vahvemmaksi ja omaksi itsekseni siitä johtuen. Olen vahvistunut tuntemaan erilaisia energioita. Olen valmiimpi sanomaan ei, kun se on tarpeen omien rajojeni suojelemiseksi. Minusta on tullut rakastavampi itseäni, mutta myös muita kohtaan.

Tänään tunnen, että on hyvä jatkaa tästä elämää eteenpäin. Tartun sitä pientä tyttöä, joka asuu sisälläni, kädestä ja sanon hänelle:"Tästä päivästä lähtien minä pidän sinusta huolta. Rakastan sinua ja olen sinun turvasi. Voit luottaa minuun."

Näin me kuljemme yhdessä käsi kädessä ja tiedän, ettei minun aikuisena tarvitse kulkea ilman turvaa, koska se rakkaus, joka on mahdollista kaikille ihmisille, on myös minussa. Sellainen maailmankaikkeudessa oleva rakkauden energia, joka ylläpitää elämää.

"Vihan energialla ei pääse minnekään, mutta anteeksiannon energia, joka ilmenee rakkautena, pystyy muuttamaan positiivisesti ihmisen elämää", Paulo Coelho, Zahir.

Julkaistu Kommentoi Aika

Aika on kummallinen käsite. Majakanvartija on tehnyt huomioita ajan muuttuvasta luonteesta. Yksinkertaisesti ajateltuna, kun on kiire, niin aika kuluu nopeasti, mutta kun odottaa jotakin, niin tuntuu kuin aika matelisi. Se on hänen mielestään hyvin mielenkiintoista.

Hän kertoo:" Olen tehnyt joitakin huomioita ajasta. Olen huomannut, että kun ihmisillä on tarve tehdä asioita suorittamalla, seuraa siitä kiirettä ja stressiä. Aika ei tunnu riittävän kaikkeen tekemiseen. Kun pelkästään ulkoapäin tulevat ohjeet määrittävät tekemisen, ihminen ajautuu kiireen oravanpyörään. Sanotaan, että aika on nopeutunut.  Suorittaen se tuntuu näin olevankin. Olen kuitenkin laittanut merkille myös sellaisen seikan, että ne, jotka tekevät asioita sydämestään käsin ja rakkaudesta työn tekemiseen, ehtivät kyllä tehdä kaiken ja aikaa tuntuu olevan tarpeeksi. Ymmärrän sen, että tietyt päivärutiinit ja veloitteet on tehtävä ja niille on oma aikansa. Kaikelle on oma aikansa. Sekin auttaa ajankäytössä, että laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Olisi hyvä pohtia, että onko pakko juuri nyt esim. imuroida, vai voinko tehdä innostavan asian ensin?"

"Olen huomannut, että aikaa voi venyttää. Kun epäilee myöhästyvänsä jostakin tapaamisesta ja alkaa hosua, niin saattaa myöhästyä. Tosin on joutunut ehkä juoksemaan tai ajamaan ylinopeutta. Kun huomaa, että aikaa on niukasti, voi koettaa rauhoittua ja katsoa kuinka käy. Mennä rauhallisesti, mutta tietoisesti ajatellen, että ehtii paikalle ajoissa. Saattaa käydä niin, jos on onnistunut tavoittamaan rauhallisuuden energian, että saapuu täsmällisesti paikalle. Ihmeellistä, mutta olen tuon ilmiön itsekin kokenut."

"Aika-käsitteessä on paljonkin mietittävää, joten ehkä palaan tähän aiheeseen, kun minulla on aikaa."

"Kaiken tämän lyhyen mietinnän lopputulos on minulle se, että olkoonpa aika millainen tahansa, niin läsnäoleva aika on tärkein; ei eilinen eikä huominen."

...ajattomuus, äärettömyys...