Kuukausi: joulukuu 2013

Kun kuulee, näkee ja todistaa jotakin tapahtumaa, tilannetta, ihmisiä, asioita elämässään, tapahtuu tiedostaminen aistien tasolla. Kun alkaa mielessään pohtia tilanteita, syitä ja seurauksia, merkityksiä, tapahtuu tiedostaminen mielen alueella. Kun pohdinta johtaa syvälliseen asioiden ymmärtämiseen, alkaa oivaltaa tapahtumien ytimen, joka vie tiedon sielun tasolle, sellaisille energiatasoille, jotka muuttavat ihmistä kokonaisuudessaan. Ajatukset ja toiminta perustuvat todelliseen ymmärrykseen ja näin muutokset alkavat näkyä arjessa antaen syvyyttä elämään, omaan ja toisien.

Jos elämä kuluu suorittaen, ilman isompia reagointeja, lipuu päivästä toiseen kuin tahdoton, on unessa, nukkuu elämäänsä. Silloin olisi aika herätä.

Oivallukset tuovat elämään olemisen riemua, keveyttä ja aitoa rakkautta itseä ja toisia kohtaan. "Oppia ikä kaikki", niinhän sitä sanotaan ja se on totisesti totta.

"Kun teet totutut asiat toisin, annat sisimpäsi uudelle ihmiselle tilaa kasvaa", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.

"Kyse ei ole oikeastaan siitä, jatkatko matkaasi vai et, vaan siitä, miten aiot nauttia matkastasi", Robert Thurman (synt. 1941), kirjailija ja buddhalaisuuden tutkija.

 

 

Tällaista mietin tänään. Tässä fyysisessä maailmassa on sinä ja minä, erillisiä, ei sinäminä eikä minäsinä. Sielunkin maailmassa on sinun sielusi ja minun sieluni. Olemme siis sieluina erillisiä. Mutta hengen maailmassa olemme yhtä, sillä Luojan henki on sama meissä kaikissa. Luoja on puhaltanut henkensä meihin kaikkin. Näin ymmärrän ja näen, kun sanotaan, että vaikka olemme erillisiä, niin olemme kaikki yhtä, koska meillä on hengen maailmassa sama alkulähde. Henki ja sielu elävät fyysiseessä ruumiissa näin ilmentyen maailmassa, käyttäen samaa energiaa, alkulähteen energiaa.

"Jotta todellinen rakkauden energia pääsee virtaamaan sieluunne, teidän täytyy olla kuin vastasyntynyt", Zahir, Paulo Coelho.

"Kaikki energia ja viisaus tulee samasta tuntemattomasta lähteestä, jota kutsumme yleensä Jumalaksi", Zahir, Paulo Coelho.

Tämän päiväisessä Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä haastateltu Danny kertoi katuvansa vääriä päätöksiä. Hänen mielipidettään mitenkään arvostelematta mietin, että kadunko minä mitään tekemiäni päätöksiä? "En kadu en, en kadu mennyttä en!" laulaa Susanna Haavisto Edith Piafin laulua "Non, je ne regrette rien". Heidän tavoin voin myös minä laulaa, koska kaikki, mitä ikinä olen päättänyt ja tehnyt ovat johtaneet tähän hetkeen, tähän aamuun, tähän olemisen tilaan, tähän tunteeseen, tähän elämääni.

Päätöksiä on ollut monenlaisia, mutta ne ovat kaikki opettaneet jotakin, tuoneet ymmärrystä, viisauttakin, rakkautta. Menneeseen voi vilkaista hyväksyen, mutta katsoa tähän hetkeen, koska se luo tulevaisuutta.

Onko ylipäätään vääriä ja oikeita ratkaisuja? On ratkaisuja, jotka tehdään kulloisenkin ymmärryksen mukaan. Päätöksestä seuraa jotakin ja jos se jotakin ei tunnu hyvältä, voi tehdä uuden päätöksen. Jos ymmärtää elämänsä tilanteisiin sisältyvä opit, tekee jatkossa päätöksiä, jotka pohjautuvat enemmän ja enemmän sisäiseen tietoon, intuitioon, todelliseeen viisauteen.

"Koska emme voi palata, meidän on tehtävä voitavamme päästäksemme eteenpäin", Alkemisti, Paulo Coelho.

"Elämässä on hetkiä, jolloin ainoa vaihtoehto on menettää tilanteen hallinta", Brida, Paulo Coelho.

Aina kun ajattelen isääni, uskon että hän vierailee henkäyksenä vierelläni ja kuiskailee korvaani. Joulun aika herkistää mielen ja saa ajatukset tästä maailmasta poistuneisiin läheisiin. Tosin isä vierailee muulloinkin ajatuksissani. Ne ajatukset ovat vahvistavia, kuin kannustuksia minulle, ohjeita, helliä energioita. Isä oli maallisessa elämässään hiljainen, mutta ei sanaton. Olen miettinyt, mistä tiesin, että isä minut hyväksyi täysin, kun hän ei sitä ääneen sanonut. Siltikin tiesin. Eikä hänen tarvinnutkaan sitä sanoa. Tiedän nyt, että hän ajatteli niin. Ajatusenergia on voimakasta, eikä se häviä. Tiedän hyväksymisen siitäkin, kun hän ei ikinä moittinut minua. Mitä tällä kaikella on merkitystä minulle nyt? Sillä on suuri merkitys. Se antaa minulle vahvuutta hyväksyä itseni omanlaisena ja hyväksyä myös muut sellaisenaan. Isän antama hyväksyntä tuo itseluottamusta. Ei ole väliä, milloin tuon hyväksymisen ymmärtää. Tärkeintä olisi, että kaikki sen ymmärtäisivät. Meillä kaikilla on samat elämän oppiläksyt, mutta ne tuodaan jokaisen elämään eri tavoin.

"Me kaikki elämme omassa maailmassamme. Mutta jos katselet tähtitaivasta, näet että kaikki nuo eri maailmat liittyvät yhteen muodostaen tähtikuvioita, aurinkokuntia, linnunratoja", Veronika päättää kuolla, Paulo Coelho.