Useasti jää jostakin lukemastaan kirjasta tai lehdestä jokin asia mieleen. En muista, mistä luin, mutta aloin pohtia seuraavaa lausetta; kiltti ihminen on harvoin rehellinen. Ensimmäinen ajatus oli, että kiltti ihminen on rehellisyyden perikuva. Juuri sellainen, joka antaa kassalla takaisin liikaa saamansa viisisenttisen. Seuraava ajatus veikin jo syvemmälle. Lauseen viesti onkin totta, jos ajattelee, että kiltti ihminen hyvin useasti kieltää omat tunteensa. Hän ei ehkä uskalla vastata kieltävästi pyyntöihin, joita hän ei haluaisi tehdä. Aluksi voi olla, ettei hän edes tunnista omia tarpeitaan, vaan luulee toimivansa omasta sydämestään käsin. Aikaa myöten oppii, että jokaiseen pyyntöön suostuminen onkin toimintatapa tai käyttäytymismalli; uskomus, että näin pitää tehdä, ohittaa itsensä ja tehdä toisten hyväksi enemmän kuin on tarpeen. Tiedostamaton toiminta on toimintaa kaavamaisesti, mutta tiedostaminen tuo omaan toimintaan totuuden ja tarpeen olla rehellinen itselleen. Liian tiukat, toisten asettamat raamit ovat valheellisia, jos ne hiljentävät ihmisen oman sisäisen äänen. Rehellisyys toisia ja itseä kohtaan rikkoo raamit, jotka eivät anna lupaa kohdella itseä ja toisia rakkaudellisesti. Rehellisyys siis perii maan niinkuin vanhassa sananlaskussa niin osuvasti sanotaan.
"Meillä on taipumus pyrkiä vankeuteen, koska vapaudessa ei mielestämme ole rajoja eikä vastuuta", Kolumni-sydämen sopukoissa, Paulo Coelho.
Eläminen toisten asettamilla ehdoilla on vankeutta ja vapaus koittaa kun rikkoo sellaiset muurit. Todellinen vastuu alkaakin vapautumisesta elämään kuuntelemalla sydämensä ääntä. Sellainen vastuu kunnioittaa omia ja toisten rajoja.
"Se, joka puuttuu toisen elämäntiehen ei löydä koskaan omaansa", Alkemisti, Paulo Coelho.
Mietin vielä sanaa kiltti, joka paremminkin tarkoittaa huomaamatonta itselleen. Muut huomaavat kiltin silloin, kun tarvitsevat häneltä jotakin tai johonkin. Kiltti ihminen kokee itsensä huomaamattomaksi, näkymättömäksi. Sitten kun alkaakin sanoa ei, muuttuu näkyväksi itselleen ja muille tuhmaksi. Kiltin ja tuhman voi mielestäni poistaa kokonaan sanavarastosta, koska ne eivät kerro totuudesta mitään. Ne ylläpitävät valheellisuutta. Vauvasta sanotaan, että se on kiltti, kun se ei itke. Se nyt ei ehkä kuitenkaan tarkoita tuhman vastakohtaa, koska pieni vauva ei vielä ilmaise negatiivisuutta, tuntee ja kokee sitä muista ihmisistä mielestäni kuitenkin. Siltikin itku on vauvan puhetta ja se ilmaisee sillä jotakin.
