Kuukausi: toukokuu 2013

Sen tiedän nyt, jos näin en olisi elänyt, en olisi oppinut sitä, mitä nyt tiedän. Kaikki koettu on opettanut ja kun katson taaksepäin, tekisin kaiken samoin. Olen kiitollinen hetkestä jokaisesta, ilosta, tuskasta; on valintoja, ei virheitä. Jokainen päätös on tehty sen hetkisen tiedon ja taidon mukaan. Se, mikä ei ole kaatanut, on vahvistanut. Rakkaus on antanut voimaa ja se on ainut perusta elämälle. Kun sen löytää sydämestään, voi antautua luottavaisena elämän virtaan ja tehdä ne päätökset ja työt, mitä kulloinkin tarvitsee. Totuus on omani ja se voi tulla todeksi vain elämällä sen totuuden mukaan.

"Salaisuus on nykyhetkessä. Jos tarkkailet nykyisyyttä, voit tehdä sen paremmaksi, ja jos teet sen paremmaksi, kaikki myöhempikin on paremmin. Jokainen päivä on jo itsessään ikuisuus", Alkemisti, Paulo Coelho.

Kuinka olinkaan voinut unohtaa, edes hetkeksikään...kuitenkin olin. Olin painanut syvälle sisimpääni kokemuksen, joka olisi antanut aina voimaa tuskan hetkellä. Epäilin sitä...tokkopa edes olin kokenut, uskonut en ainakaan, vaan muisto siitä tulvahti mieleeni eilen niin voimakkaasti, että se ei ole enää pelkästään uskon asia vaan tiedon ja oman todellisen kokemuksen. Osin ehkä olin halunnut suojata itseäni, kerätä voimaa ja rohkeutta lisää, uskoa se todeksi. Hassua, että voikin epäillä omia kokemuksiaan, mutta juuri siksi, että se on vain minun kokemukseni. Ja juuri siksi, että se on minun kokemukseni, ei sitä kukaan voi kumota vääräksi. Oi miten riemukas ajatus, joka vahvistaa minua. Enpä olekaan hullu, vaan ihminen, joka on saanut rikkaan kokemuksen, enkä taatusti ole ainoa tässä maailmassa.

Siispä kerron teille. Vuosisadan alussa ja jo ennen sitä opiskelin psykologista vyöhyketerapiaa. Opiskeluun kuului hoitojen tekeminen toisille, mutta myös itse pitää ottaa hoitoja, jotta oikeasti tietäisi, mistä on kyse. Tietenkin opiskelussa piti paneutua myös omaan kehitykseen kaikkinensa; fyysiseen, psyykkiseen ja henkiseen. Olen aina ollut hyvin herkkä reagoimaan hoitoihin ja erään kerran sain kokemuksen, jota pystyn kuvaamaan vain laimein sanoin, koska mitkään sanat eivät saa sen tilanteen tunteen suuruutta ja kokonaisvaltaista kokemista paperille. Maatessani hoitopöydällä tunsin yhtäkkiä kylpeväni valtavan kirkkaassa, ihanassa valossa, joka oli niin täynnä rakkautta, että kyyneleet alkoivat valua silmistäni, valuivat, valuivat...jostain sisältäni kuului maailman lempein, hyväksyvin ja rakastavin ääni, joka sanoi:"Minä olen aina rakastanut sinua sellaisena kuin olet ja tulen aina rakastamaan". En olisi tahtonut sen loppuvan koskaan, koska sellaista rakkautta en ollut aiemmin kokenut; niin hyväksyvää, aitoa...Kerroin tästä ihanalle vyöhyketerapeutille, joka hoiti minua ja jaoimme kokemuksen. Hänkin koki reaktion voimakkaana ja näki kyyneleeni.

Siispä minulla on sisälläni, niinkuin kaikilla muillakin yhteys johonkin ihmeelliseen rakkauteen. Se on yhteys suoraan Jumalan kanssa. Jotkut voivat kutsua sitä yleismaailmalliseksi rakkauden energiaksi, sydämen ääneksi, sisäiseksi ääneksi. Ei ole väliä, mitä sanaa käyttää, kyseessä on sama asia. Se ei jätä minua hetkeksikään yksin, vain minä olen jättänyt kuuntelematta sitä. Koko ajan tie vie kuitenkin suoraan sen luokse. Se ääni voimistuu ja vahvistuu ja sitä kautta vastuu elämästäni kuuluu minulle. Sitä kautta myös todellinen rakkaus ja ilo ja onnellisuus lisääntyy elämässäni. Sitä kautta näen myös toisissa sen rakkauden mahdollisuuden.

"Jos tunnet rakkauden, tunnet myös Maailman Sielun, koska se on pelkkää rakkautta", Alkemisti, Paulo Coelho.

"Herra ei hylkää koskaan rakkaitaan", Viides Vuori, Paulo Coelho.

"Kuunnelkaa sydämenne ääntä. Seuratkaa unelmianne, koska vain ihmisessä joka ei häpeä itseään näkyy Jumala kaikessa kirkkaudessaan", Valkyriat, Paulo Coelho.

 

Viime torstaina vietin valon iltaa kahden ihanan, viisaan naisen kanssa. Energiamme kohosivat ja puhdistuivat ja lisäksi sain kuulla asioita, joita en juuri ollut viime aikoina miettinyt. En muista sanasta sanaan, mitä toinen näistä viisaista puhui, mutta oli puhetta perhelinjoista tai sukulinjoista. Uskon, että fyysisen perimän lisäksi, me perimme suvussa jo ennen meitä eläneiltä tunneperimää ja käsittelemättömiä asioita. Kun sanotaan Raamatussa jotenkin näin, että jopa seitsemänteen polveen siirtyvät "synnit", ajattelen sen niin, että juuri ne asiat, joita esivanhempamme eivät ole halunneet, kyenneet käymään läpi, siirtyvät meille. Kyseessä ei ole mielestäni mikään Jumalan rangaistus, koska en usko tuollaisiin rangaistuksiin. Vaan onkin kyse, taas jälleen kerran oppimisesta ja kehittymisestä. Jokaisella perhekunnalla on omat oppiläksynsä. Ristiriidat ja erimielisyydet ovatkin olemassa, että niistä kehittyisimme. Lapset, jotka pienenä ovat leikkineet hiekkalaatikolla keskenään, voivat olla toisillensa suurimmat vihamiehet aikuisina. Voisi olla toisinkin, jos kaikki lähtisivät "leikkiin" mukaan. Jos löytyisi tahtoa selvittää asiat.Tarvitaan paljon kärsivällisyttä, nöyryyttä, armeliaisuutta, ymmärrystä, jämäkkyyyttä, voimakasta tahoa. Kun perhepiirissä on salaisuuksia, erimielisyyksiä, ajateltiin aiemmin, että kun niistä vaikenee, ne jotenkin lakkaavat vaikuttamasta; eivätpä lakkaa, ne vaan siirtyvät ajassa eteenpäin ja tuleville sukupolville. Yleensä löytyy suvusta niitä rohkeita, jotka haluavat selvittää asiat, koska ne haittaavat, vaikeuttavat olemista ja elämän elämistä aitona. Niistä voi selviytyä yksinkin, mutta yleensä haluaisi, että muutkin huomaisivat, että käymällä läpi todella vaikeitakin asioita, voi vapautua niistä. Näin myös katkeaa perimän ketju siltä osin. Myös sanonta perhe on pahin, voi muuttua perhe on paras-sanonnaksi. Tulee suuri yhteenkuuluvuuden tunne, kun miettii sitä, kuinka samat sukujuuret yhdistää erilaisia ihmisiä. Ei suku ketään huononna eli ei nimi miestä/naista pahenna, jollei mies/nainen nimeä. Suvun vaiheiden tutkiminen tuo päinvastoin ymmärrystä omaan itseen.

Ihmeellinen on se vapaus, joka koittaa, kun pääsee ja päästää irti monenlaisista mielen kahleista; niistä, joihin on itsensä sitonut elämänsä aikana. Rajoitteita kerääntyy ajan myötä ihmisen ulkopuolelta ja ne muuttuvat omiksi käsityksiksi itsestä. Aito olemus hämärtyy näiden kuorten alle. Monenlaisten haasteiden ja kokemusten myötä on mahdollista irrottaa otteensa näistä uskomuksista. Näin vaikeatkin elämäntilanteet kääntyvät siunauksiksi, jos on ymmärtänyt, että haasteet ovatkin oppimiskokemuksia. Vapauden myötä jäävät toisten arvosteleminen ja syyttäminen. Kun tekee valinnat elämän tilanteissa itse, on vastuu myös itsellä. Vapautuminen tuo mukanaan rakkauden; rakkauden itseä kohtaan, joka ilmenee myös rakkaudellisuutena toisia kohtaan. Rakkaudessa on myös totuus, joka antaa voimaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Valheellisuus jää itsestäänselvästi pois. Kaikki negatiivisuus ja itsensä kieltäminen vievät energiaa. Jo vapautumisen ensi askelissa voi huomata energiatason kohoamisen.

"Energia, jota monet kutsuvat rakkaudeksi, on itse asiassa sitä raaka-ainetta, josta maailmankaikkeus on rakennettu. Tuota energiaa ei voi manipuloida-se johdattaa meitä lempeästi ja siinä piilee kaikki se, mitä opimme tässä elämässä", Zahir, Paulo Coelho.