Kuukausi: helmikuu 2013

Tapasin tänään aamulenkillä toisenkin koirantaluttajan. Narun toisessa päässä oli vilkas nelivuotias perhoskoira ja toisessa päässä arviolta kuusikymppinen pirteänoloinen nainen. Koirien iästä lähti keskustelu liikkeelle. Hän kertoi koiransa olevan hyvin leikkisä. Se tykkää hyppiä ja pyöriä lumessa. Tuumasimme yhdessä, että tekisi joskus meille ihmisillekin hyvää leikkiä ja hyppiä lumessa. Hän totesi, että naapurit varmaan ajattelisivat, että nyt tuo on tullut ihan hulluksi. Hyvin monen ihmisen suusta kuulee samaa; sanat lipsahtavat kuin itsestään, mitähän ihmiset ajattelevat, jos tekisin niin tai näin. Se on hyvin, hyvin vahva uskomusjärjestelmä, joka vaikuttaa, vaikka sitä ei edes tietoisesti ajattelisi. Mitä väliä on, mitä toiset ajattelevat, jos joku tekeminen on hauskaa, eikä tuota kenellekkään vahinkoa, ei myöskään itselle. Mielestäni pieni perhoskoira yrittää opettaa emännälleen, että joskus pitää hullutella, koska se nostaa energiatasoa ja tuo iloa ja kepeyttä elämään. Kokonaan toinen aihe onkin, mitä eläimet ovat meille opettamassa. Sitäkin voi joskus tarkemmin miettiä.

Tässäkin päivässä on paljon naurun ja ilon aiheita, jos niille antaa tilaa ja sallii niiden kokemisen.

Vanhat mielenrakennelmat murtuvat pikkuhiljaa ja korvautuvat uusilla, sellaisilla, jotka itselle ovat totuudellisia. Kaikki alkuperäinen, rakkaudellinen totuus on meissä syntyessämme, mutta kadotamme sen mm.ulkopuolelta tulleisiin opetuksiin. Silti erilaiset haasteet ja tapahtumat elämässämme opettavat meitä ja näyttävät tietä takaisin kotiin, oman olemuksemme alkuperään. Sanat eivät tahdo riittää kertomaan sitä tunnetta, olotilaa, joka kuvaisi löytämisen riemua. Se on täynnä rakkautta, iloa, kiitollisuutta, rauhaa, harmoniaa...Sitä alkaa ymmärtää, että on oman elämänsä luoja. Muiden syyttäminen omista vaikeuksista poistuu. Kiitollisuus on vahvana tunteena. On tunne, että sitä vain on olemisessa.

"Ihmisen ainoa velvollisuus on seurata omaa elämäntietään. Yksi on kaikki", Alkemisti, Paulo Coelho.

"Jumala hymyilee tyytyväisenä nähdessään sen minkä halusikin nähdä: jokainen ottaa vastuun omasta elämästään," Viides Vuori, Paulo Coelho.

Aluksi saattaa tuntua, että joku asia on täysin mahdoton toteuttaa, jopa hyvinkin epätodennäköistä. Kuitenkin, jos edes antaa vähän tilaa sille ajatukselle, että asia saattaisi toteutua, että jospa se sittenkin olisi mahdollista, on alkanut jo tapahtua tiedostamattomalla tasolla, myös toivo on alkanut viritä. Huomaamattaan
ajattelee enemmän ja enemmän asiaa. Sitten jo tekeekin konkreettisia tekoja asian hyväksi. Onnistumiset lisäävät innostusta ja yhtäkkiä on kuin asia saisi siivet alleen. Teko toisensa jälkeen seuraa ja mahdoton alkaa olla mahdollista. Asiat luistavat helposti ilman suurempia ponnisteluja. Synkronismi toimii ja koko maailmankaikkeus on puolellasi. Tiellä on saattanut olla esteitä ikäänkuin olisi koeteltu, onko sitä nyt ihan tosissaan tai sitten
vain uskon vahvistamisen vuoksi. Onpa saattanut poiketa omalta polultaan, jolloin johdatellaan takaisin. Joskus saattaa ottaa suuria harppauksia, joskus pieniä askelia. Tie vie eteenpäin mahdollisuuksiin mahdottomuuksista. Olen varma siitä, että matkalla usko ja luottamus vahvistuu ja rakkaus vie määränpäähän, ilon ja onnellisuuden kokemuksiin; omaan vahvuuteen ja syvimmän olemuksen löytymiseen.

"Päämäärää kohti kuljettaessa on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota tiehen, jota kulkee. Tie opettaa meille oikean tavan päästä perille ja rikastuttaa meitä matkallamme", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.

"Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen", Alkemisti, Paulo Coelho.

Se on vain niin mielenkiintoistakin, miten eri tavalla me koemme asioita ja tilanteita. Juurikin niin, että on niitä, jotka kokevat monenlaisten tilanteiden elämässä hankaloittavan sitä ja tuovan harmia. Kun taas toiset alkavat heti miettiä ratkaisua ongelmiin tai tilanteen tarkoitusta tai opetusta. Niin tai näin elämä etenee joka tapauksessa, vaan kun asenne ratkaisee, sen muuttaminen myötämielisemmäksi helpottaa ja keventää olemista. Näin ratkaisutkin löytyvät nopeammin, koska ajatukset eivät ole kiinni ongelman päivittelemisessä. Kun osaa päästää irti, on uuden näkökulman mahdollisuus olemassa. Se, että alkaisi huomata ongelmat mahdollisuuksiksi, vaatii havahtumista entisestä olotilasta.

"Synkinkään pilvi ei jää paikoilleen, vaan väistyy, kun sen aika on", Hyvällä Tuulella, Marleena Ansio.

"Niin huonoa päivää ei olekaan, etteikö siinä myös jotakin hyvää olisi", Hyvällä Tuulella, Marleena Ansio.