Kuukausi: toukokuu 2012

Viime viikolla ajattelin seuraavaa ja tänään se ajatus sai vahvan rakkauden ja ilon tunteen seurakseen. Minä ajattelin näin: Jumala ei ole mikään meidän ulkopuolella oleva, vaan jumalainen kipinä on meillä kaikilla sisimmässämme.  Se kipinä on meissä valmiina, kun synnymme tänne maailmaan. Aivan jokainen kantaa sitä sielussaan, sydämessään.  Se on pieni, mutta vahva kipinä.  Äidin rakkaus on se, joka sytyttää lapsessa sen kipinän omaan hehkuunsa, vahvistaa sitä. Yhdessä äiti ja isä vaalivat ja antavat kipinälle lisää voimaa.  Tämä kipinä tekee meistä jokaisesta ainutlaatuisen, erityisen, omanlaisen. Se ei erota meitä toisistaan, vaan se yhdistää meidät kaikki samaan jumalaiseen alkulähteeseen. Näin, vaikka me kaikki olemme ainutkertaisia yksilöitä, olemme silti kaikki yhteydessä toisiimme jumalaisen kipinän, sen energian kautta.

Tämä on perusajatus.  Erilaiset elämäntarinat ja -tilanteet sumentavat tätä ajatusta, koska tarvitsemme erilaisia tilanteita oppiaksemme ja kasvaaksemme, löytääksemme taas tiemme alkulähteeseen, tullaksemme aidoksi itseksemme.  Kun puhutaan sydämen äänen kuuntelemisesta, on kyse juuri tästä jumalaisesta kipinästä, intuitiosta, siitä ihmeellisestä tiedosta, joka kertoo mikä on oikein, vaikkei sitä osaisi selittää.

"Kuunnelkaa sydämenne ääntä. Seuratkaa unelmianne, koska vain ihmisessä, joka ei häpeä itseään näkyy Jumala kaikessa kirkkaudessaan", Valkyriat, Paulo Coelho.

Jos joka ainoa aamu herätessään, valitsisi kiitollisuuden, olisi päivä ihmeitä täynnä. Vaikka eilen olisi tapahtunut mitä tahansa, voi silmät aukaistessaan varmasti löytää jotakin, mistä voi olla kiitollinen.

Kiitos! Kun aukaisen silmäni, niin näen. Yksinkertaisista ja itsestäänselvistä asioista on hyvä aloittaa. Joka aamu voi leikkiä keksimällä eri aiheita. Mitä tapahtuukaan?  Ajatukset alkavat ottaa uusia uria ja vanhat alkavat umpeutua.  Kiitollisuus on avain onnellisuuden ovelle.

Kiitollista perjantaipäivää!

Niinkuin vuorokaudessa päivä ja yö vuorottelevat, niin myös meidän elämässämme on erilaisia rytmejä. Välillä olo on erittäin energinen ja pirteä, välillä taas väsynyt ja voimaton.  Energisenä pystyy suoriutumaan kaikenlaisista tehtävistä ja eteen tulevista asioista helposti.  Väsyneenä kaikki hoidettavat asiat voivat tuntua ylivoimaisilta. Annatko itsellesi luvan olla väsynyt silloin kun sitä todella olet? Vai painatko tai yritätkö edelleen painaa eteenpäin kuin olisit voimissasi?  Keho on ystäväsi ja se yrittää välillä kertoa väsymisellä, että nyt on levon aika. Aika ottaa rauhallisemmin.  Karsia ylimääräinen ja tehdä välttämättömin.  Ehkäpä lähteä lomalle, vaihtaa maisemia.  Kaikella on aikansa, niin työllä kuin levollakin.  Tärkeää on oppia huomaamaan erilaiset elämän rytmit ja vielä tärkeämpää on oppia kuuntelemaan niitä. Luonto on paras esimerkki, kun kevät, kesä, syksy ja talvi vuorottelevat ajallaan.  Elämässä on aina nousuja ja laskuja, tulee aina olemaankin. Toivo ja luottamus ovat voimia, jotka kantavat meitä elämässä eteenpäin.

Vaikka olisin väsynyt ja voimaton, tiedän, että se ei jatku ikuisesti. On vain välillä levättävä ja päästettävä irti, koska hiljaisuudessa syntyvät uudet ajatukset ja tiet kulkea.