Kuukausi: toukokuu 2012

Tänä aamuna, kun heräsin, ensimmäinen tuntemukseni oli onnellisuus. Se tunne väritti koko aamupäivää ja sitten keksin, että tänään onkin hyvä päivä kierrätykseen.  Kierrättää voi tavaroita, mutta kierrättää voi myös tunteita. Päätin, että tänään kierrätän onnellisuutta ja sen voi antaa näkyä hymynä, ilona, huumorina. Kohteeksi valikoituu kaikki tapaamani ihmiset, mutta myös ajatustasolla tapahtuva ilon jakaminen on todellista.  Sinä, joka tänään luet tätä, lähde mukaan leikkiin.  Huomaat piankin, että ilovarastosi ei tyhjene, vaan lisääntyy koko ajan.

Charlie Chaplinin elokuvasta Nykyaika vuodelta 1936 ovat seuraavat laulun sanat. Laulu on nimeltään Hymy (Smile). Elokuva on siis tehty jo 1936, mutta laulun sanat ovat iättömät. Elokuvan nimikin kertoo iättömyydestä.

Kun pilvi taivaan peittää, varjoja maahan heittää,
niin valittain kuljet tietäsi vain.
Hymyn suo silloin pilvet poistaa, auringon lailla loistaa,
niin onneen arkinen tie sun vie.

Syömessä murhe musta kaipaat sä lohdutusta,
vaan löydä et, vaikka ain´ etsinet.
Hymyillen voit myös murheen kantaa, auringon loistaa antaa.
Yön jälkeen koittaa jälleen voi taas aamunkoi.

Hymyilevää päivänjatkoa kaikille!

 

Eilisen kuorokonserttimme nostattama euforia siirsi yöunia, mutta siihen on tottunut. Tottunut on siihenkin, että euforian jälkeen tulee tyhjyys vähäksi aikaa. Näinhän se on yleensä, että kun joku asia on hoidettu, niin sen jälkeinen tyhjyys alkaa täyttyä jollakin uudella. Konsertti oli ainakin minulle ihana kokemus (enkä usko, että olin ainoa) ja nyt sen voi tallentaa muiden mukavien muistojen joukkoon.

Mistä lie kaukaa ajatuksiini liiteli seuraavaa;olla "hyvä" ihminen, mutta ei hyväksi käytetty ihminen. Hyvää ihmistä kuvataan monin adjektiivein mm. kiltti, avulias, ystävällinen, iloinen, harmiton, mukava jne. Useimmat luultavasti haluaisivat olla hyviä ihmisiä.  Hyvä ihminen on myös sellainen, joka osaa sanoa ei, voi osoittaa kaikki tunteensa, tietää omat rajansa.  Ehkäpä hyvälle ihmiselle olisikin parempi nimitys aito ihminen. Eipä olekaan mikään helppo tehtävä tulla aidoksi ihmiseksi ja se onkin koko elämän kestävä projekti.  Kannattaa silti herätä miettimään, josko löytyisi jotakin muutettavaa itsessään.  Hyvä aloitus voisi olla, kun joku asia oikein harmittaa.  Yleensä sen asian nostaa joku ihminen pintaan. Silloin olisi hyvä miettiä, että miksi juuri tuo herättää minussa ärsytystä. Etten vain olisi samanlainen vai pitäisikö minun vahvistaa itsessäni jotakin puolta? Kun kyselee, voi myös odottaa vastauksia, itseltäänkin.  Tämä voisi olla alku uuteen.  On kuin seisoisi tien risteyksessä ja miettisi, lähdenkö kulkemaan samaa vanhaa tietä vai valitsenko tuon uuden reitin?  Vanha ja tuttu tie ei aina niin mukava ja joskus epämiellyttävälläkin tavalla turvallinen voisi vaihtua uuteen, innostavaan, ennalta arvaamattomaan tiehen, joka vie perille määränpäähänsä, jota ei voi tietää.  Määränpäätä ei tarvitsekaan tietää alkaessaan, koska se selviää, kun selviää. Elämä voi olla myös seikkailu.

"Päästäksesi aarteen luo sinun on seurattava ennusmerkkejä. Jumala on kirjoittanut jokaiselle tien, jota kulkea. Sinun on vain luettava ennusmerkeistä, mitä Hän on kirjoittanut sinun varallesi", Alkemisti, Paulo Coelho.

Tässä päivässä on minulle ja uskoisin, että usealle muullekin naiselle suurta juhlan tuntua.  Tämän päivän iltaan tiivistyy koko kevään ahkera harjoitus.  Kuulun nimittäin suureen järvenpääläiseen naiskuoroon, Buffoon. Esitämme Järvenpää-talolla Paula Koivuniemen lauluja vuosien varrelta. On aina yhtä jännittävää ja ihanaa seistä yhtenä kuorossa, kun esirippu aukeaa ja energia on kihelmöivää ja kuorolaiset ovat täynnä laulamisen iloa.

Kuorolaulu on yhteispeliä parhaimmillaan.  Jokaisen ääni on tärkeä, mutta on myös osattava kuunnella muita ja ennenkaikkea kuoronjohtajan ohjeita on noudatettava. Tämä kurinalaisuus on luonnollista ja kaikilla on sama päämäärä. Se, että me onnistumme konsertissamme antamaan ihmisille nautittavan elämyksen.

Toivotan meille kaikille energistä ja iloista konsertti-iltaa.  Kun me nautimme laulamisesta, välittyy se myös kuuntelijoille.

Joka päiväisessä elämässä olisi myös tärkeää "laulaa" omalla äänellään, mutta silti ottaa huomioon toisten ääni. Mielenkiintoinen ja laaja ajatus on, että me kaikki, koko maailman väestö olisimmekin samaa joukkuetta. Jokaisella kansakunnalla on omat tapansa toimia, mutta jospa kaikilla olisi sama päämäärä. Se voisi yksinkertaisesti olla onnellinen elämä.  Idealistista, onpa hyvinkin, voi silti aina aloittaa omasta elmästään.

"Me kaikki elämme omassa maailmassamme. Mutta jos katselet tähtitaivasta, näet
että kaikki nuo eri maailmat liittyvät yhteen muodostaen tähtikuvioita, aurinkokuntia linnunratoja",  Veronika päättää kuolla, Paulo Coelho.

Eilen Suomen Leijonat hävisivät USA:lle jääkiekko-ottelussa. Tämä on totuus ja koska en ole ollenkaan asiantuntija tällä alalla, en ala pohtimaan syitä ja seurauksia. Joukkeen valmennus ja muu johto varmasti ruotivat nämä asiat perinpohjin.  Aloin miettiä asiaa toisenlaisesta näkökulmasta, kun Helsingin Sanomissa luki, että yleisö buuasi Leijonat koppiin.  Silloin, kun ollaan voittamassa ottelu, yleisön on helppo kannustaa.  Kun hävitään, ei ainoastaan lopeteta kannustamista, vaan heitetään ylimääräistä lokaa niskaan. "Älä lyö lyötyä" on vanha ja hyvä sanonta, joka on tänäkin päivänä käyttökelpoinen.  Mitä me kaipaamme "epäonnistumisen" hetkillä? Kaikki me kaipaamme tukea, hyväksyntää ja uskoa, että seuraavalla kerralla menee paremmin.  Kilpailu on kilpailua ja aina joku voittaa ja joku tulee voittajan jälkeen.