Joskus saattaa mieleen putkahtaa ajatus kokeilla jotakin uutta juttua, ehkä jotakin uutta tekemistä. Ajatus voi olla hyvinkin pieni ja ohimenevä, niin mitättömältä tuntuva, että miettii, kannattaako siihen tarttua. Yleensä se jää itsepintaisesti mieleen pyörimään. Sen saattaa saada väliaikaisesti pois mielestään, mutta taas se alkaa muistuttaa itsestään. Tällaisen ajatuksen on tarkoitus saada ihminen toimimaan jotenkin asian eteen. Olisi syytä kokeilla, minkälaiselta se ajatuksen mukanaan tuoma juttu oikein on. Voihan olla, että se jää yhteen kertaan, mutta useimmiten se alkaa sytyttää valtavaa innostusta.

Meillä kaikilla on sisällämme uinuvia mahdollisuuksia; kykyjä ja taitoja, jotka odottavat käyttöönottoa. Ne saattavat lähteä käyntiin hyvin pienestä ajatuksesta. Hieman tarkkaavaisuutta ja pysähtymistä vaaditaan, mutta ovathan ne aika itsepintaisia, ne tärkeät ajatukset. Liittyvät ne sitten työhön tai harrastukseen, kaikilla ihmisillä on omanlaisiansa taitoja. Enkä tarkoita mitään hyvin erikoisia kuten esim. tulennielijä tai vatsastapuhuja, vaan aivan tavallisia, arkipäiväisiäkin taitoja, tapoja tehdä erilaisia töitä. Ei se ole tärkeää, että osaa tehdä jotakin hyvin erikoista, vaan se, että löytää sen, mikä sytyttää intohimon tekemiseen.

"Yksinkertaiset asiat ovat kaikkein ihmeellisimpiä, ja vain viisaat kykenevät näkemään ne," Alkemisti, Paulo Coelho.

"Jumala antoi jokaiselle ihmiselle jonkin lahjan. Sillä tavalla Hän näyttäytyi maailmalle ja auttoi ihmisiä", Brida, Paulo Coelho.

Elämässä on monenlaista runsautta. Näin syksyllä on maassa pudonneiden lehtien runsautta. On aivan kuin pakko kävellä läpi paksun lehtipeitteen ja saada aikaan niiden lentäminen, jota tuuli vielä avittaa. Muistelen, että lapsena hypittiin lehtikasoihin ja pöllyteltiin lehtiä ympäriinsä. Sitä en muista toruttiinko siitä.

Monet tuskailevat lehtipaljoutta ja haravointia. Niin...saahan siitäkin lisää kierroksia stressimoottoriin. Toiset jättävät lehdet maatumaan. Toiset käyttävät lehtipuhaltimia. Toisten ei tarvitse miettiä asiaa ollenkaan. Toki kasaantuneet, kastuneet lehdet ovat liukkaita teillä. Tällaista se  syksy on lehtien osalta. Eipä me sille mitään voida, mutta sille voi, ovatko pudonneet ja vielä puissa olevat kauniit lehdet riesa vai rikkaus. Sen päättää jokainen ihan itse.

Runsas, syksyinen väriloisto on luonnon rikkautta, kaikkien nautittavaksi annettu.

Mietin, että on paljon niitä, jotka suovat mielellään toisille kaiken sen onnen ja rakkauden, mitä itse eivät koe ansaitsevansa. Sitten on niitä, joilla on paljon tai vähän elämän hyviä asioita, jotka kahdehtivat toisilta heidän onnellisuuttaan ja varmasti materiaalistakin omaisuutta.He eivät osaa arvostaa sitä, mitä heillä on. On myös niitä, jotka osaavat nauttia ja iloita elämänsä hyvistä asioista. Mielestäni jokaisen elämästä löytyy onnellisuutta, rakkautta, joka ei ole kiinni mistään ulkonaisesta seikasta, vaan on täysin sisäinen olotila.

ONNELLISUUS SAA NÄKYÄ!

"Tunnemme kaikki ihmisiä, jotka yrittävät kuitata hyvät työnsä naurahtamalla tai esittämällä välinpitämätöntä, aivan kuin rakkaus olisi heikkoutta", Kolumni-Katkelmia sanattomasta päiväkirjasta, Paulo Coelho.

"Voima onneen, hyvyyteen ja kaikkeen, mitä elämässämme tarvitsemme, piilee meidän jokaisen sisällä. Voima on sisimmässämme-rajoittamaton voima", Robert Gollier (1885-1950) kirjailija ja New Thougt-liikkeen edustaja.

Kun kuuntelin Haloo Helsingin biisiä "Vapaus käteen jää", jäin miettimään, mitä on vapaus. Se on hyvin monitahoinen ja monitasoinen käsite. Olen samaa mieltä laulun sanoittajan ja laulajan Elli Haloon kanssa siitä, että "kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää". Jos viedään kaikki, todella kaikki; materiaalinen omaisuus, ihmissuhteet, työ yms. niin jäljelle jää ihminen ilman sidoksia mihinkään ja silloin on ihminen vapaa tekemään, olemaan jotakin aivan muuta, mitä on aiemmin ollut tai tehnyt. Kaikkea ei silti tarvitse menettää ollakseen vapaa. Voi olla vapaa työssään, ihmissuhteissaan, kaikessa, jos toteuttaa omaa sydäntään, intuitiotaan. Tahdon erityisesti korostaa sitä, että nimenomaan vapaus sisältää myös itsessään vastuun. Vastuun omasta elämästään, jota eläessään ihminen alkaa myös ottamaan vastuuta perheestään, maastaan, maailmasta. Ihminen, joka ei ota vastuuta omasta elämästä, ei pysty sitä ottamaan muistakaan. Vastuullisuus tuo mukanaan yhteisöllisyyden. Jos on itsekäs "oikein", haluaa myös toisille sitä samaa hyvää, mitä itse kokee. Jos on itsekäs "väärin", haluaa itselleen aivan kaiken ja ottaa sitä myös toisilta haaliakseen lisää omaan kekoonsa. Oikeastaan todellinen vapaus on sisäistä vapautta olla oma itsensä ja näin toteuttaa Luojaa kauttansa.

"Jos olet tyytymätön menneisyyteesi, unohda se. Kuvittele itsellesi uusi elämäntarina ja usko siihen", Viides Vuori, Paulo Coelho.

"Vapaus ei tarkoita elämää ilman vastuuta, vaan kykyä valita ja sitoutua siihen mikä on parasta ihmiselle itselleen", Zahir, Paulo Coelho.