Tekijä: Majakanvartija

Tässä päivässä on minulle ja uskoisin, että usealle muullekin naiselle suurta juhlan tuntua.  Tämän päivän iltaan tiivistyy koko kevään ahkera harjoitus.  Kuulun nimittäin suureen järvenpääläiseen naiskuoroon, Buffoon. Esitämme Järvenpää-talolla Paula Koivuniemen lauluja vuosien varrelta. On aina yhtä jännittävää ja ihanaa seistä yhtenä kuorossa, kun esirippu aukeaa ja energia on kihelmöivää ja kuorolaiset ovat täynnä laulamisen iloa.

Kuorolaulu on yhteispeliä parhaimmillaan.  Jokaisen ääni on tärkeä, mutta on myös osattava kuunnella muita ja ennenkaikkea kuoronjohtajan ohjeita on noudatettava. Tämä kurinalaisuus on luonnollista ja kaikilla on sama päämäärä. Se, että me onnistumme konsertissamme antamaan ihmisille nautittavan elämyksen.

Toivotan meille kaikille energistä ja iloista konsertti-iltaa.  Kun me nautimme laulamisesta, välittyy se myös kuuntelijoille.

Joka päiväisessä elämässä olisi myös tärkeää "laulaa" omalla äänellään, mutta silti ottaa huomioon toisten ääni. Mielenkiintoinen ja laaja ajatus on, että me kaikki, koko maailman väestö olisimmekin samaa joukkuetta. Jokaisella kansakunnalla on omat tapansa toimia, mutta jospa kaikilla olisi sama päämäärä. Se voisi yksinkertaisesti olla onnellinen elämä.  Idealistista, onpa hyvinkin, voi silti aina aloittaa omasta elmästään.

"Me kaikki elämme omassa maailmassamme. Mutta jos katselet tähtitaivasta, näet
että kaikki nuo eri maailmat liittyvät yhteen muodostaen tähtikuvioita, aurinkokuntia linnunratoja",  Veronika päättää kuolla, Paulo Coelho.

Eilen Suomen Leijonat hävisivät USA:lle jääkiekko-ottelussa. Tämä on totuus ja koska en ole ollenkaan asiantuntija tällä alalla, en ala pohtimaan syitä ja seurauksia. Joukkeen valmennus ja muu johto varmasti ruotivat nämä asiat perinpohjin.  Aloin miettiä asiaa toisenlaisesta näkökulmasta, kun Helsingin Sanomissa luki, että yleisö buuasi Leijonat koppiin.  Silloin, kun ollaan voittamassa ottelu, yleisön on helppo kannustaa.  Kun hävitään, ei ainoastaan lopeteta kannustamista, vaan heitetään ylimääräistä lokaa niskaan. "Älä lyö lyötyä" on vanha ja hyvä sanonta, joka on tänäkin päivänä käyttökelpoinen.  Mitä me kaipaamme "epäonnistumisen" hetkillä? Kaikki me kaipaamme tukea, hyväksyntää ja uskoa, että seuraavalla kerralla menee paremmin.  Kilpailu on kilpailua ja aina joku voittaa ja joku tulee voittajan jälkeen.

Tänäänkin olen äärettömän kiitollinen kolmesta arvokkaimmasta lahjasta, jotka olen saanut elämässäni. Näiden kolmen rakkaan lahjan vuoksi saan olla äiti. Joka päivä on minulle äidinpäivä, mutta tänään voi virallisesti juhlia äitienpäivää. Kiitän teitä lapseni, että sain teidät elämääni!

Toivotan kaikille äideille iloista äitienpäivää!

On vaikeaa antaa anteeksi niille, jotka ovat sinua loukanneet. Vieläkin vaikeampaa on antaa itselleen anteeksi sitä, että on antanut toisten loukata.  Ainut keino päästä eteenpäin, päästää irti, on antaa anteeksi kaikille ja ymmärtää, että anteeksiantamattomuus kasvattaa vihaa ja sitoo asianosaiset lujemmin kiinni toisiinsa negatiivisin sitein.  Antaa anteeksi tai pyytää anteeksi vaativat vain vähän oikeanlaista nöyryyttä, mutta seurauksena on runsain määrin iloa, vapautta, rakkautta.