Tekijä: Majakanvartija

Elämässä tapahtuu suuria ja pieniä muutoksia.  Pieniä muutoksia tapahtuu päivittäin, eikä niitä aina edes huomaa, ovat niin pieniä. Kaikkea ei ole tarkoitus huomatakaan, kun sujuvasti menee elämän virran mukana. Useasti ajatellaan, että suuret muutokset tulevat kuin salamat kirkkaalta taivaalta. Saattaa näinkin olla, mutta meille annetaan merkkejä muutosten edellä.  Emme vain niitä aina huomaa. Saatamme olla niin kiireisiä, ettei ehdi tai sitten huomaa ennusmerkkejä, mutta ei halua ajatella niitä merkkeinä. Ne voidaan työntää pois mielestä ilmaantuessaan ajatuksiimme.  Kuitenkin merkkejä meille annetaan.  Niitä tulee ulkopuoleltamme; joku kertoo sinulle jotakin, mikä herättää mielenkiintosi. Luet lehdestä tai kuulet radiosta jotakin,  joka vain jää mieleen. Voi myös olla omia sisäisiä tuntemuksia. Vaistoat, että jotakin on tapahtumassa. Koet tunteita, joita et pysty yhdistämään päiväsi tapahtumiin.  Nämä merkit ovat sellaisia, että voit varmasti  todentaa ne, kun muutos tapahtuu. Sitten ymmärrät, että tätähän minut heräteltiin ajattelemaan.  Nämä merkit valmistelevat sinua muutokseen, joka elämässäsi on tapahtumassa.

Tämä hetki kuolee ja uusi syntyy. Elämä muuttuu koko ajan, vaikka merkeistä ei piittaisikaan. Näin ajatellen elämä voi olla seikkailu.

Jos päätöksenteko tilanteessa miettii liikaa, tekeekö oikean ratkaisun, hankaloittaa prosessia. Olisikin helpompi tehdä päätös, joka tuntuu sopivimmalta siinä hetkessä. Mielestäni ei ole vääriä ratkaisuja, on vain ratkaisuja, joita voi muuttaa, jos tilanne sitä myöhemmin vaatii.  Kun joskus katsoo taaksepäin vuosiakin ja ajattelee, että tekisi nyt jonkin asian toisin, on se turhaa, koska eletyissä vuosissa on oppinut jotakin, mikä ei silloin päätöstä tehdessä ollut vielä tietona, kokemuksena sisimmässä.  Edith Piafkin laulaa yhdessä suosituista lauluistaan:"Non, je ne regrette rien..ei, en kadu mitään".

Tänä aamuna, kun heräsin, ensimmäinen tuntemukseni oli onnellisuus. Se tunne väritti koko aamupäivää ja sitten keksin, että tänään onkin hyvä päivä kierrätykseen.  Kierrättää voi tavaroita, mutta kierrättää voi myös tunteita. Päätin, että tänään kierrätän onnellisuutta ja sen voi antaa näkyä hymynä, ilona, huumorina. Kohteeksi valikoituu kaikki tapaamani ihmiset, mutta myös ajatustasolla tapahtuva ilon jakaminen on todellista.  Sinä, joka tänään luet tätä, lähde mukaan leikkiin.  Huomaat piankin, että ilovarastosi ei tyhjene, vaan lisääntyy koko ajan.

Charlie Chaplinin elokuvasta Nykyaika vuodelta 1936 ovat seuraavat laulun sanat. Laulu on nimeltään Hymy (Smile). Elokuva on siis tehty jo 1936, mutta laulun sanat ovat iättömät. Elokuvan nimikin kertoo iättömyydestä.

Kun pilvi taivaan peittää, varjoja maahan heittää,
niin valittain kuljet tietäsi vain.
Hymyn suo silloin pilvet poistaa, auringon lailla loistaa,
niin onneen arkinen tie sun vie.

Syömessä murhe musta kaipaat sä lohdutusta,
vaan löydä et, vaikka ain´ etsinet.
Hymyillen voit myös murheen kantaa, auringon loistaa antaa.
Yön jälkeen koittaa jälleen voi taas aamunkoi.

Hymyilevää päivänjatkoa kaikille!

 

Eilisen kuorokonserttimme nostattama euforia siirsi yöunia, mutta siihen on tottunut. Tottunut on siihenkin, että euforian jälkeen tulee tyhjyys vähäksi aikaa. Näinhän se on yleensä, että kun joku asia on hoidettu, niin sen jälkeinen tyhjyys alkaa täyttyä jollakin uudella. Konsertti oli ainakin minulle ihana kokemus (enkä usko, että olin ainoa) ja nyt sen voi tallentaa muiden mukavien muistojen joukkoon.

Mistä lie kaukaa ajatuksiini liiteli seuraavaa;olla "hyvä" ihminen, mutta ei hyväksi käytetty ihminen. Hyvää ihmistä kuvataan monin adjektiivein mm. kiltti, avulias, ystävällinen, iloinen, harmiton, mukava jne. Useimmat luultavasti haluaisivat olla hyviä ihmisiä.  Hyvä ihminen on myös sellainen, joka osaa sanoa ei, voi osoittaa kaikki tunteensa, tietää omat rajansa.  Ehkäpä hyvälle ihmiselle olisikin parempi nimitys aito ihminen. Eipä olekaan mikään helppo tehtävä tulla aidoksi ihmiseksi ja se onkin koko elämän kestävä projekti.  Kannattaa silti herätä miettimään, josko löytyisi jotakin muutettavaa itsessään.  Hyvä aloitus voisi olla, kun joku asia oikein harmittaa.  Yleensä sen asian nostaa joku ihminen pintaan. Silloin olisi hyvä miettiä, että miksi juuri tuo herättää minussa ärsytystä. Etten vain olisi samanlainen vai pitäisikö minun vahvistaa itsessäni jotakin puolta? Kun kyselee, voi myös odottaa vastauksia, itseltäänkin.  Tämä voisi olla alku uuteen.  On kuin seisoisi tien risteyksessä ja miettisi, lähdenkö kulkemaan samaa vanhaa tietä vai valitsenko tuon uuden reitin?  Vanha ja tuttu tie ei aina niin mukava ja joskus epämiellyttävälläkin tavalla turvallinen voisi vaihtua uuteen, innostavaan, ennalta arvaamattomaan tiehen, joka vie perille määränpäähänsä, jota ei voi tietää.  Määränpäätä ei tarvitsekaan tietää alkaessaan, koska se selviää, kun selviää. Elämä voi olla myös seikkailu.

"Päästäksesi aarteen luo sinun on seurattava ennusmerkkejä. Jumala on kirjoittanut jokaiselle tien, jota kulkea. Sinun on vain luettava ennusmerkeistä, mitä Hän on kirjoittanut sinun varallesi", Alkemisti, Paulo Coelho.