Meillä jokaisella on taitoja ja lahjoja johonkin työhön.  Työ on tärkeä osa elämää, mutta se ei saisi olla tärkein. Työstä saatavan palkan merkitys on itsestäänselvä. Merkittävä työ antaa ihmiselle itselleen myös arvostusta, huolimatta siitä, minkälaista työtä tekee, jos itse kokee työnsä arvokkaaksi. Kuinka moni meistä tekee sitä työtä, jonka sydämessään tuntee elämäntehtäväkseen? Kuinka moni herää aamulla innosta puhkuen ja odottaen, että voi
aloittaa työnsä? Työn tulisi mielestäni palkan lisäksi ja ensi sijaisesti tuottaa iloa, merkitystä ja arvostusta, sitä tekevälle ihmiselle ja niille, joiden kanssa hän työn kautta on tekemisissä.  Työn tekeminen pelkästään yrityksen mahdollisimman suuren tuloksen saavuttamiseksi ei ole palkitsevaa ja vie ilon tekemisestä. Yksi  tärkeimmistä tehtävistämme on löytää se työ, jota varten meissä on olemassa tietyt lahjat ja mahdollisuudet. Älä ole huolissasi, jos olet jo tiedostanut tämän asian.  Voit olla varma, että tiesi vie sinua työtäsi kohden, jos olet siihen valmis. Ole rohkea ja kuuntele sisintäsi.

"Mainen kunnia on katoavaista eikä se ole elämämme mitta. Tärkeintä on päättää lähteä seuraamaan omaa elämäntietään, uskoa omiin haavekuvitelmiinsa ja taistella unelmiensa puolesta.  Me kaikki olemme oman elämämme päähenkilöitä, ja usein lähtemättömimmän jäljen jättävät tuntemattomat sankarit.", Paulo Coelhon puhe hänen liittyessään Brasilian taideakatemian jäseneksi.

Mistä tietää, että on löytänyt oman työnsä? Se ilo, intohimo, tarmo ja into, millä tekee työnsä, antaa energiaa eikä vie sitä. Se, että rakastaa sitä, mitä tekee työkseen.

Jospa meillä suuren tehtävän tai ahdingon edessä, olisi tarpeeksi luottamusta ja uskoa siihen, että tarvittava voima ja apu on lähellä, selviytyisimme eteenpäin joustavammin. Omin voimin eteneminen on raskasta ja monesti saammekin apua, vaikkemme aina sitä huomaa.  Jospa huomaisimme näkymättömän maailman, joka on vieressämme ja ne
monet auttavat kädet, jotka odottavat vain tarttumista niihin.  On luotu harha, että ihminen yksin tekee ja hoitaa kaiken. Harha luo erillisyyttä ja itsekkyyttä. Kun alkaa kokea maailmaa laajemmin, huomaa, että liitymme toisiimme monenlaisin sitein.  Tämä maailma tarvitsee henkisyyttä ja rakkautta. Tarvittaessa uskalla pyytää apua ihmisiltä, uskalla pyytää apua näkymättömältä maailmalta, mitä se sinulle merkitseekään; Jumalaa, enkeleitä...

"Emme ole yksin. Maailma muuttuu ja me olemme osa tuota muutosta. Enkelit ohjaavat ja suojelevat meitä", Valkyriat Paulo Coelho.

"Intuitiivinen mieli on pyhä lahja, ja rationaalinen mieli on uskollinen palvelija. Olemme luoneet yhteiskunnan, joka kunnioittaa palvelijaa ja on unohtanut lahjan", Albert Einstein.

Me tarvitsemme molempia mieliä sekä intuitiivistä että rationaalista, mutta vain intuitiivisestä mielestä on suora yhteys Jumalaan.

Älä elämää pelkää. Tartu tilaisuuteen, kun se osuu kohdallesi. Tee tänään erilaisia valintoja. Irtaudu totutuista tavoista. Anna tilaa uudelle. Tämä hetki on ainutkertainen.

Äsken vielä taivas oli täysin pilvetön, sinitaivas. Juuri nyt valkoisia pumpulipilviä on siellä täällä. Joskus elämä on kuin sinitaivas, samanlainen silmänkantamattomiin.  Sitten mahdollisuuksien pilviä ilmaantuu taivaallesi odottaen, että otat niistä kiinni ja lähdet lentoon.

Tämänkin päivän sinä voit muuttaa.

Sanotaan, että tieto on opittua, mutta viisaus kumpuaa sisältä.  Mistä tietää, onko tieto, joka meillä on, pelkkää, puhdasta tietoa vai onko se meistä kumpuavaa viisautta? Jo sana tieto kertoo, että kyse on puhtaasta tietämisestä ilman tunnekokemusta.  Viisaus on vahvempi sana, koska siinä on tieto ja omakohtainen kokemus yhdessä.  Voi olla runsaastikin, jopa yksityiskohtaista tietoa; tietoa, joka on ehkä ammennettu kirjoista, mutta tiedon soveltaminen käytäntöön puuttuu.  Voi olla paljon erilaisia elämäntilanteita, jotka on eletty läpi pintaa hipoen, ei eläen, silloin on kyse tiedosta. Jos elämäntilanteet ovat opettaneet erilaisia asioita ja tunteiden käsittelyä, jotka sitten ovat kasvattaneet ihmistä, on kyse viisaudesta. Elämänviisauden saa vain elämällä elämänsä kaikilla mahdollisilla tunteilla ja oppien. Tieto voi tehdä ihmisestä näennäisen varman, koska voi olla paljon faktatietoa. Viisaus tekee ihmisestä todellisen, koska kokemuksista oppineena hän on kasvanut ja voi kasvaa aina elämänsä loppuun asti.  Ihmisessä, joka on elänyt oppien, on aitoa läsnäoloa ja olemisen varmuutta.

Seuraava lainaus Paulo Coelhon kirjasta Alef kuvaa mielestäni hyvin, miten elämän kokemuksien tieto on muuttunut viisaudeksi, jokapäiväiseksi viisaudeksi;"Korvaan pahan mielen ja katkeruuden ymmärryksellä ja suvaitsevaisuudella".