Tekijä: Majakanvartija

Joskus elämässä on monenlaisia aloituksia ja niistä seuranneita "onnistumisia ja epäonnistumisia". Jos "epäonnistumisia" on enemmän, voi tuntua vaikealta uuden edessä ottaa ratkaiseva askel. Jospa näkisikin "epäonnistumiset " itselle koulutuksena; vahvistumisena, valmiimpana ottaa vastaan haasteellisempia tehtäviä. Aikaisemmat tilanteet ovat auttaneet poistamaan vanhoja uskomuksia itsestäsi.  Uuden tilanteen edessä sisälläsi saattaa käydä taistelu vanhojen uskomusten ja uuden totuuden kesken. Vanha yrittää saada sinut luopumaan aikeestasi ja uusi kehottaa katsomaan ja ottamaan ehkä jopa hypyn tuntemattomaan.  Tämä taistelu, joka voi olla hyvinkin ahdistavaa, on kuitenkin hedelmällistä, koska se saa sinut tekemään päätöksen.  Voit pysyä vanhassa tai ottaa uuden suunnan.  Päätös on sinun. Se on tämänhetkinen päätös. Jatkat valitsemallasi tiellä.  Pian huomaat ja koet, haluatko jatkaa vai olisiko syytä muuttaa suuntaa.  Kaikki on mahdollista.  Näe päätöksesi oikeana.  Jos juuri nyt ei rohkeus riitä, voit olla varma, että rohkeus kasvaa tyytymättömyydestä tilanteeseesi.  Tulee vielä uudenlainen mahdollisuus ottaa erilainen, pitkäkin askel ja rohkeutesi vie sinua virran mukana.  Huomaat viimeistään tässä kohtaa, että aikaisemmat kokemuksesi ovat vieneet sinua juuri tähän; tähän ratkaisevaan hetkeen, jolloin elämäsi saa uuden, hohtavan suunnan. Ja mikään ei ole ollut turhaa. On vain kiitollisuus kaikkea kohtaan ja huomaat sen rakkauden energian, joka on sinua seurannut koko ajan, vaikka et sitä olisi aina huomannutkaan. Elämä täynnä
kokemuksia vie tilanteesta toiseen. Jospa tavoittaisimme aina sen rakkauden, jota tässä kutsun Jumalan rakkaudeksi, olisi tiemme rauhallisempi ja luottavaisempi kulkea. Unohtamatta elämässämme olevia ihmisiä; ihmisiä, joiden kanssa koemme elämää.

"Täytyy tietää, milloin jokin vaihe on tullut päätökseen. Ajanjakso on ohi, ovi suljetaan, yksi luku elämästä on takanapäin-ei ole tärkeää, mitä nimeä käyttää, vaan tärkeää on jättää menneisyyteen ne elämän hetket, jotka ovat jo kuluneet ohi.  Ei voi palata ajassa taaksepäin ja saattaa kaikkea ennalleen", Zahir Paulo Coelho

Oheinen kuva on talvisesta, huurteisesta vanhan talon ikkunasta.  Siinä heijastuu auringonvalo, aivan kuin se rakkaudellinen energia, joka valaisee tietämme.  Huurteet kuvastavat mielestäni sitä, kuinka elämämme on kuin teiden verkko, jossa on tummia ja valoisia kohtia. Aina ylimmäisenä kuitenkin hohtaa valo; rakkaus ja suojelu, vaikka sulkisimme sen pois tietoisuudestamme. Se valo on aina siellä; jokaisen elämän tärkeyttä todentamassa.

Jo aamulla mieleeni pomppasi ajatus, jonka varmaan joku on lausunut, mutta en sitä nyt ainakaan muista. "Jos haluat pelastaa maailman, sinun on ensin pelastettava itsesi".  On epäkohtia, joihin tulisi puuttua ja on asioita, jotka harmittavat ehkä vain sinua. Saattaisi olla hyvä miettiä, hoituisiko asia, jos muuttaisi omia käsityksiään ja asenteitaan.  Samalla tulee vaikuttaneeksi koko tilanteeseen. Suuretkin tavoitteet saavuttaa, kun ottaa pieniä askelia kerrallaan.

Välillä voi vain tarkkailla maailmanmenoa ja ottaa rennosti.  Kun on hiljaa, näkee enemmän ja kuulee tarkemmin.  Voi huomata, että hiljaisuuskin puhuu.

Puhumattomuus on meille monille tuttu asia. Hankalista asioista ei haluta tai uskalleta tai ei osaa puhua. Kun ihminen on vaiennettu syystä tai toisesta, on puhumaan oppiminen vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Kaikesta ja kaikille ei mielestäni tarvitse edes puhua.  Nykypäivänä julkisuudenhaluisilla ihmisillä on halu tuoda esille kaikki asiansa toisten luettavaksi.  Näin saadaan yksityisyys katoamaan. Toisaalta on ongelmia, joiden julkistaminen auttaa muita samojen ongelmien kanssa eläviä.  Silloin julkisuuden tuoma tietoisuus paljastaa epäkohtia, joihin on puututtava. Yhä enenevässä määrin tulee julki vaiettuja, tuskallisia asioita.  Koko elämän pituiset salaisuudet vaativat tulla esiin, koska ihmiset ovat alkaneet tiedostaa, mitkä asiat ovat estäneet heitä elämästä aitoa elämää. On kokonaisia sukulinjoja, joissa on ollut tapana olla hiljaa tietyistä asioista. Monet ihmiset ovat nykypäivänä kiinnostuneita sukujuuristaan.  On ajateltu, että vain fyysiset ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle vaihtelevasti, mutta minä uskon, että myös tunneperimä on siirtyvä. Esimerkiksi sukujemme miesten ja naisten sodanaikaisten pelkojen ja muiden tunnetilojen uskon elävän meissä. On ihmisiä, jotka tiedostavat nämä asiat ja alkavat tehdä itsensä kanssa tunnetyöskentelyä. Yksinkertaisesti ihminen vain herää näille asioille.  Tunneperimän puhdistaminen katkaisee ketjun siirtymisen tuleville sukupolville.

Kun alkaa puhua vaietuista asioista, huomaa kuinka elämä alkaa sykkiä aivan toisella tavalla. Tulee uudenlaista vapautta, vapautta olla rohkeasti oma itsensä. Huomaa herkästi, kuinka elämä on virtaavaa ja kuinka virta hidastuu, kun vaikenee jostakin itselle tärkeästä asiasta.  Elämän virtaan sukeltaminen on kuin hyppy tuntemattomaan, mutta kun nousee pintaan, on aina kuin uudestisyntynyt.  Välillä sukelletaan pinnan alle, mutta ei niin syvälle kuin ensimäisellä kerralla ja vielä tulee hetki, jolloin saa nauttia pintavedessä uimisesta. Antaa itsellensä luvan kellua ja antaa virran viedä, eikä yritäkään enää uida vastavirtaan. Ottaa asioista kiinni, jotka virta tuo mukanaan.  Jättää taakseen ne, joita ei koe tarvitsevansa. Antaa virran viedä, on rohkea, rakastava. Määränpäätä ei tarvitse tietää, kun elää elämänsä hetki hetkeltä kiittäen. Elämä on tarkoitettu elettäväksi ja vain elämällä oppii. Ja jälleen kerran voin todeta, että usko, luottamus ja rakkaus ovat ne eväät, jotka Jumala on meille kaikille antanut matkalle mukaan.

"Sitä mukaa, kun uskosi lujittuu, huomaat, ettei sinulla ole enää kontrolloimisen tarvetta, että asiat kulkevat kulkuaan ja sinä kuljet niiden mukana, suureksi iloksesi ja hyödyksesi", kirjailija ja valokuvaaja Wingate Daine (1915-1987).

"Ainoa tapa osoittaa, että luotamme Jumalaan, on ottaa rohkeasti ne askeleet, jotka olemme aina halunneet ottaa", Brida, Paulo Coelho.