Joskus on vain seistävä vuorenhuipulla yksin, vaikka tuulee rajusti ja se on viedä mennessään. Seistävä vakaana kasvot tuuleen päin ja uskottava, että tämä on minun vuoreni ja tässä minä seison, vaikka muut mitä sanoisivat. Meillä jokaisella on omat vuoremme. Jotkut ovat vielä juurella ja katselevat ylöspäin. Jotkut ovat jo puolessa välin ja katsovat välillä alaspäin ja ihailevat kuljettua matkaa. Ylöspäin katsellessa voi usko ja epäusko vaihdella, mutta vuorenhuippu kiinnostaa. Joten matkaa on jatkettava, muutenhan huippua ei tavoita. Sitten, kun astuu viimeisen askeleen ja jalat tavoittavat huipun, voi kokea riemua saavutuksestaan. Huipulla useasti tulee, eikä matka ole vielä loppunut. Itse asiassa se alkaa vasta, kun on päässyt huipulle. Nyt on vain voimaa ja rohkeutta enemmän kuin matkan alussa seistä omalla vuorenhuipullaan. Nythän se tehtävä vasta alkaa.

"Jokaisella ihmisellä on oikeus epäillä tehtäväänsä ja siirtää se aika ajoin syrjään; ainoa, mitä hän ei saa tehdä on unohtaa tehtävä", Viides Vuori, Paulo Coelho.

Tänään on päälimmäinen ajatukseni ollut, että joka aamu on armo uusi. Näin ajatellen aina on uusi mahdollisuus kehittyä, muuttaa asenteitaan positiivisemmiksi, ottaa vastuu elämästään, nähdä hyvä hankalankien tilanteiden ja ihmisten takana.  Olla tänään se ihminen, joka ottaa ensimmäisen askeleen kohti sovittelua, anteeksiantoa ja ymmärrystä.  Rohkeudessa, rakkaudessa ja rehellisyydessä ei menetä mitään muuta kuin rakkaudettomat ja toimimattomat tilanteet ja ihmiset. Onko silloin menettänytkään mitään?

"Rakkauden lietsominen tuo onnea, vihan lietsominen tuo tuhoa", Valon Soturin Käsikirja, Paulo Coelho.
"Jumala on rakkaus, laupeus ja anteeksianto. Niin uskoessamme emme anna koskaan heikkoutemme lamaannuttaa meitä," Valkyriat, Paulo Coelho.

Aurinkoista ja hyvää viikonloppua!
Kiitollisena Päivi

 

 

 

Ajatukseni kontrolloinnista halusivat jatkua. Yleensä kontrollointia laajennetaan myös muihin ihmisiin. Kukapa muu tietäisi paremmin, mitä muiden pitäisi tehdä, kuin minä?  Se, joka haluaa aina antaa neuvoja ja ohjata muiden elämää, ei oikeastaan tiedä itse, mitä muutoksia tekisi elämässään tai tietää, mutta ei ole vielä tarpeeksi rohkeutta.  Kun vapauttaa omaa elämäänsä jatkuvasta huolehtimisesta, vapauttaa samalla muitakin elämään aidommin. Huoleton elämä ei ole sama kuin vastuuton elämä. Kun ei ajatuksissaan jatkuvasti huolehdi kaikesta, vapautuu tekemään työnsä ja hoitamaan vastuunsa täysipainoisemmin.

Aurinkoista, tuulista torstaipäivää!

Vaatii suurinta rohkeutta luopua suojamuureista ja kontrollista, joita on elämänsä aikana kasvattanut ja kehittänyt. Suojaukset ovat pala palalta murtuneet elämän aikana ja viimeisenkin palasen irrottaminen on pelottavin hetki.  Siitä palasesta ei kannata pitää kiinni, vaan kerätä rohkeutta, rukoilla, uskoa, että tämänkin jälkeen kaikki jatkuu; ei ennallaan, vaan uudenlaisena. Jatkuva elämänsä kontrollointi vie energiaa uskomattoman paljon ja on elämättömän elämän tunnusmerkkinä. Ihminen, joka on luopunut kontrolloinnista, kokee elämän kaikkinensa hetkessä. Luopumisen hetkellä on kuin uudestisyntynyt; silmät avautuvat katsomaan kuin ensi kerran ja silti on mukana elämän viisautta.

"Kun minulla ei ollut mitään menetettävää, sain kaiken.  Kun lakkasin olemasta se, joka olen, löysin itseni", Yksitoista minuuttia, Paulo Coelho.

"Jotta todellinen rakkauden energia pääsee virtaamaan sieluunne, teidän täytyy olla kuin vastasyntynyt", Zahir, Paulo Coelho.