Tekijä: Majakanvartija

Joskus ajattelin, että on olemassa joku tietty onnellisuudentaso ja kun sen saavuttaa, loppuvat myös murheet ja huolet. Ei se mene niin, vaan mitä enemmän löydät itsestäsi oman minuutesi aitoja palasia, sitä rauhallisemmin, rakastavammin, myötätuntoisemmin voit kohdat maailman kaaoksen.  Eihän elämästä haasteet lopu, vaan oma suhtautuminen niihin muuttuu ja silloin ovatkin haasteet elämän oppiläksyjä, jotka vievät sinua eteenpäin sisäisen tasapainon tilassa. On hyvä muistaa myös vetovoimanlaki; samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista.

Onnellista viikonloppua!

Aloin tänä aamuna pohtia aihetta henkinen hyvinvointi ja fyysinen terveys. Tämäkin aihe on todella laaja, mutta mietin, että voin lyhyesti ja yksinkertaisesti tätä hieman kommentoida.  Se perusta, mikä antaa ihmiselle voimaa hoitaa arkipäiväänsä, sisältää henkisen hyvinvoinnin ja fyysisen terveyden.  Onko ne kenelläkään täydellisiä? Sitä en lähde nyt miettimään, vaan sitä ajattelin, että ulkoinen olemus ja ulkoiset elämän puitteet ovat ne, joita monelta taholta korostetaan. Onnellisuus lähtee sisältäpäin. Siltikin ulkoinen olemus on tärkeä, koska puhtaus on puoli ruokaa.  Puhtaudesta ja siisteydestä huolehtiminen tuo hyvää oloa ja terveyttäkin. Jos ulkoisesta olemuksesta huolehditaan sisäisen hyvinvoinnin kustannuksella, voi pohtia, että pitäisikö suuntaa vaihtaa; sisältä ulospäin. Kyllähän pieni pintaremontti näyttää hyvältä ja ehkä vaikuttaakin jonkin aikaa, mutta isompi remontti täytyy aina aloittaa sisätiloista. Niistä monista kerroksista, joilla ihminen on joutunut kuorruttamaan itsensä selvitäkseen päivästä toiseen.  Aivan kuin vanha talo, josta puretaan kaikki vanha ja kulunut ja jätetään jäljelle perusrunko, joka on säilynyt vuosien saatossa. Se on se perusta, ydin, jonka varaan aletaan rakentamaan uutta, ehompaa taloa. Aivan kuin meillä ihmisillä sisällämme on ydin, sielu, joka on ollut siellä syntymästä asti. Sielulla on mahdollisuutensa kasvaa ja kehittyä, oppia elämästä ja sitä kautta tuoda onnellisuutta ihmiseen.

Monesti sairaus ja erilaiset kiputilat koetaan sellaisina ongelmina, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Voisiko niitäkin ajatella merkkeinä siitä, että täytyisi tehdä joitakin muutoksia elämässä.  On hyvä pohtia erilaisia vaihtoehtoja eikä ehkä jäädä kiinni vain yhteen. Jospa kerrankin pysähtyisi miettimään uudella tavalla, että mitä voisin tehdä, jotta olisin onnellisempi?  Tällä en tarkoita, että alkaisi tuijottaa sitä yhtä kohtaa vatsan yläpuolella, koska se johtaa useimmiten löytämään vikoja ulkopuolelta, vaan onko jotakin, jonka voisin tehdä eri tavalla kuin ennen.  Ulkomaailma on heijastusta sisäisestä maailmasta. Jos on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen, voisi miettiä, miksi? Miksi minä saan aina epäystävällistä kohtelua? Olenko itse aina epäkohtelias? Voisi aloittaa miettimällä ratkaisuja niihin asioihin, jotka tuovat mukanaan hankaluuksia, ahdistusta, valittamista.  Jokaisen ihmisen elämä on ainutlaatuinen, siksi tämäkin pohdinta on yleisluontoista ja herättävää, eikä varmasti kaikenkattavaa. Eihän Roomaakaan rakennettu päivässä, mutta ei olisi rakennettu ollenkaan, jos ei jostain olisi aloitettu.

Kenenkään sairauksia ja vastoinkäymisiä aliarvioimatta, uskon, että aina jotakin sellaista, josta voisi aloittaa muuttaa elämäänsä positiivisempaan suuntaan. Minä uskon, että aina on toivoa.

Tänä aamuna huomasin tienvarren isossa mainostaulussa tekstin; Jokainen tie on koulutie.  Muista nopeusrajoitukset. Liikenneturva näin muistuttaa meitä pian alkavasta koulusta ja lapsista liikenteessä.

Laajemmin miellettynä voi ajatella, että jokainen tie on elämän koulutie.  Olisi hyvä myös muistaa tällä tiellä nopeusrajoitukset. Joskus on hyvä kulkea nopeammin ja joskus on hyvä hidastaa tahtia. Joillekin elämän tie voi olla kiitorata. Jokaisella tahti on omansa, mutta aina ei huomaa itse juoksevansa, kun pitäisikin kävellä ja tehdä huomioita. Joskus tie voi pysäyttää. Silloin on meno ollut liian lujaa ja on alkanut väsyä.  Aika rauhoittua ja miettiä, miten jatkaa eteenpäin. Saattaa olla ihan levähdyspaikka tien vieressä. Siitä voi rauhassa seurata  muiden kulkua ja miettiä omaa vauhtia. Toisia voi katsella tuomitsematta, paremminkin oppiakseen katsella. Ottaa ohjeeksi neuvoja muilta, jos ne tuntuvat hyviltä ja oivaltaa omia, uusia asioita toteuttaakseen. Pitää yllä sopivaa nopeutta, eikä antaa sen kasvaa liian nopeaksi, jolloin ei ehdi nauttia tien kulkemisesta ja tekemisestä, jota tie tuo tullessaan.

Meistä niin monet kulkevat tietä,  jota toiset ohjaavat ja viitoittavat. Se kantaa oman aikansa, mutta jos jokin havahduttaa huomaamaan, että kulkee oman tiensä vieressä, laittaa jo toisen jalan juuri omalle tielleen.  Siitä se alkaa todellinen tie. Voi katsahtaa taaksepäin ja huomata, että vanhakin tie on antanut paljon opetuksia ja sen kulkeminen ei ole ollut turhaa. Nyt on vaan tullut aika omalle tielle. Sitä ei tarvitse silti kulkea yksin. Voi huomata, että muillakin on sama suunta. Monet tiet kulkevat vierekkäin. Aina, kun pyydät saat apua, jos ylämäki tiellä tuntuu liian raskaalta kulkea yksin.  Alamäet ovat helpompia astella ja jos huomaat, että joku onkin omassaan ylämäessä, voit auttaa pyydettäessä tai pyytämättäkin.  Kun repussa on pakattuna vielä uskoa, toivoa, luottamusta ja rakkautta voi sieltä tarvittaessa tankata.

Minullakin, oman tieni kulkijalla, oli aluksi raskas reppu kannettavanani. Oli tarttunut liikaa kaikkea mukaan. Matkani varrella se on keventynyt ja tarpeeton on poisheitetty. Tilalle on tullut uskoa, luottamusta, toivoa ja rakkautta. Kiitollisena mietin omaa elämääni ja ajattelen, että tekisin sittenkin kaikki samoin kuten olen tehnyt. Siis mikään ei ole ollut turhaa. Elämälle kiitos sain siltä paljon ja kiitos kaikesta tulevasta.

Uusi tie ja uudet haasteet odottavat kulkijaa, repussa hyvät elämäneväät ja matkalla monet auttajat tässä ja näkymättömässä maailmassa. Vain suunta on selvä ja se riittää. Kaikkea ei tarvitse etukäteen tietää. Kaikki selviää ajallaan ja sen mukaan toimitaan.

Lähtekää mukaan omalle tiellenne ja valitkaa uusia suuntia tarvittaessa!

"Päästäksesi aarteen luo sinun on seurattava ennusmerkkejä. Jumala on kirjoittanut jokaiselle tien, jota kulkea. Sinun on vain luettava ennusmerkeistä, mitä Hän on kirjoittanut sinun varallesi", Alkemisti, Paulo Coelho.

"Sydämesi on siellä, missä on aarteesi ja sinun on löydettävä se, jotta kaikella, sillä minkä olet oppinut matkallasi olisi tarkoituksensa", Alkemisti, Paulo Coelho.

Niin kauan kuin muistan, olen kaivannut vapauttani. Mitä kiihkeämmin olen sitä vaatinut, sitä kaueammas vapaus on paennut. Sitten kun en enää jaksanut ponnistella, päästin irti kaipauksestani. Muurit murtuivat ympäriltäni ja saavutin sen helposti, mitä olin vaatimalla vaatinut, ponnistellen; vapauteni. Vapauteni oli ollut aina minussa, liian lähellä. Olin hakenut sitä muista, toisten maailmoista. Löysin sen sisältäni, omasta maailmastani.