Tällaista tietoa oli tämän aamuisessa Aamupostissa. Masennus on lyhyessä ajassa noussut kansantaudiksi. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön vuoksi eläkkeelle joutui 1569 alle 30-vuotiasta suomalaista-neljä nuorta joka päivä. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutui 513 nuorta eli enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla.
Nuoret, joilla pitäisi olla elämä edessä, onkin tämän uutisen mukaan elämä jo takana.
Ylläoleva on niin laaja aihe, että siihen voi upota kuin suohon ja kirjoittamalla ei pääse ylös. Pidän asioiden yksinkertaistamisesta, koska monimutkaisuus aivan sananmukaisesti mutkistaa asioita. Siispä totuus on, että nuoret voivat huonosti ja heillä ei ole työtä ylipäätään ollenkaan, saati sitten sellaista, jota voisi iloiten tehdä. Monessakin tapauksessa lääkkeillä turrutetaan se, mistä oikeasti voisi olla apua. Se, mikä on aitoa ihmisen olemusta, intuitiota, sielua, sydäntä....Niin kauas on ihminen itseltään mennyt, että masentuu. Masentunut ihminen elää jonkun toisen elämää, ohjeet tulevat ulkopuolelta, muut tietävät paremmin, mikä on hyväksi.
Eikö meidän pitäisi enemmän keskittyä nuorten ja miksei muidenkin ongelmiin? Miksi pitää liiaksi yrittää ratkoa maailman ongelmia? Eikö voisi aloittaa omasta kansasta? Kyllä, on oikein auttaa myös muita. Suomessa on ollut vallalla kulttuuri, jossa perheiden sisäiset asiat on puhumattomina jätetty oireilemaan, kun samalla on ulospäin näytetty kaiken olevan hyvin. Onko tämä nyt laajemassa perspektiivissä näin, että oma kansa voi huonosti, mutta ulospäin täytyy näyttää, kuinka autamme muita. Kyllä, on hienoa, että autetaan, silti se ei saisi mennä oman kansan kustannuksella.
Meillä monilla on asiat todella hyvin, varsinkin niillä, jotka ovat löytäneet elämän syvempiä merkityksiä. Niillä, jotka ovat löytäneet ilon elämäänsä, on suuri merkitys muille ihmisille. He ovat niitä toivonkipinöitä, jotka näyttävät myös tietä muille. Ei kaikki ole silti niin huonosti, kuin annetaan ymmärtää. Päivittäin voi tavata näitä sielukkaita ihmisiä, joille myös muiden auttaminen on sydämen asia. Aidot kohtaamiset, kuuntelemiset, ymmärtämiset ovat avaimia niille, jotka ovat kadottaneet itsensä masennukseen. Tunnelukkojen ja -perimän turvallinen purkaminen on tie aidompaan elämään. Päätös tälle tielle lähtemisestä täytyy jokaisen tehdä omalla kohdallaan itse. Konkreettisia auttajia löytyy, mutta pieni rukous, pyyntö Jumalalle, enkeleille voisi olla aloitus. On hyvä muistaa, että kun kolkuttaa niin sinulle avataan ovi. Henkisyyttä ei voi liiaksi korostaa. Aidosti henkinen ihminen on tukevasti jalat maan pinnalla, rehellisenä, avoimena ja sielu mukana elämänvirtauksessa kokemassa elämäänsä ja tekemässä työnsä ilolla.
Tänään minä toivotan kaikille iloa, toivoa, uskoa parempaan, rakkautta!
"Etsinnän jokainen hetki on Jumalan kohtaamista", Alkemisti, Paulo Coelho.
"Lähde etsimään sitä missä olet hyvä. Mitä paremmin ymmärrät itseäsi, sitä paremmin ymmärrät maailmaa", Brida, Paulo Coelho.
