Tekijä: Majakanvartija

Avasin tänään uuden Oivariini paketin, kun vanhan olin käyttänyt loppuun. Otin päälikannen pois ja alta paljastui toinen ohuempi suojakansi. Siinä luki näin: "Ollaan mukana lasten arjessa. Lapsen turvallinen ja hyvä arki kumpuaa siitä, että lähellä on joku joka välittää. Valio Oivariini on mukana tukemassa Iceheartin ja Hopen, kahden
suomalaisjärjestön toimintaa. Osallistu sinäkin kertomalla, mikä on mielestäsi lapselle tärkeintä". Hieno homma tuo tukeminen kaikenkaikkiaan, siitä kiitokset Valiolle.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeintä lapselle on, että on ainakin yksi vanhempi, joka rakastaa lasta  ehdoitta. Rakastaa niin paljon, että asettaa tarvittavia rajoja, on valmis vastaanottamaan lapsen kaikki tunteet, on tuki ja turva. Lapsen on voitava luottaa vanhempaan, että häntä ei hyljätä missään tilanteessa.

Jokainen lapsi on meille annettu lahja.

Äitinä minua on koskettanut teksti, jonka alkuperää en valitettavasti tiedä:"Todellinen Äidin Rakkaus on pyhää: kaiken se näkee, kaiken se sallii, kaiken se kestää, kaiken se hyväksyy".

"Lapsi tarttuu kädestä opettaakseen sinua", Citadelle.

Kaikkein tärkeintä lapselle on rakkaus. Jo pieni vauva aistii, onko hän rakastettu. Ihmisten energia paljastaa rakkauden ja rakkaudettomuuden.  Vaikka vauvat eivät pysty sanallisesti kommunikoimaan, ne pystyvät herkkyydellään tuntemaan.

Tänään aamuyön tunteina kirjoitin seuraavan viestin:

Elämän portaita astelen ja hetken viivähdän askelmalla, jonka tänään nousin. On kiipeäminen ollut antoisaa, mutta ei helppoa ollenkaan. Joskus on porras ollut niin korkea, että en yksin ole jaksanut nousta, vaan on tarvittu monta auttajaa. Toisinaan harppauksella olen hypännyt seuraavalle portaalle. Joskus olen jäänyt reunalle keikkumaan, vaan silloinkin on kevyesti tönäisty ja olen portaalla kokonaan.  Toisinaan kuulen fanfaarien kaikuvan, toisinaan surun kitara on soittanut säveltään, mutta hetken odotuksen jälkeen, olen taas jatkanut. Näin askelma askelmalta olen tähän asti kiivennyt. Tiedän, että yli puolen välin olen jo, mutta sitä en tiedä, montako porrasta on vielä edessä, eikä tarvitsekaan.  Välillä tukeviin kaiteisiin on tartuttava, välillä ilmankin liidän eteenpäin. Nämä ovat minun elämäni portaat, nämä olen minä valinnut jo ennen syntymääni.  Välillä sitäkin epäilin, mutta siihenkin varmuuden saavutin matkallani.

Välillä portaat ovat olleet liukkaat, heiluen olen seisonut askelmalla, välillä tahmeat kuin jalka ei nousta jaksaisi. Mutta olen jaksanut, jaksanut vaan kun on niin monta auttajaa. Vilkaisu taakse, on matka ollut antoisaa, raskas totta tosiaan.  Vaan olenpa tässä ja rakkaus lisääntyvä sydämessäni todistaa, että turha ei ainakaan. Mieli luottavaisena kurkotan seuraavalle askelmalle, mitä lie tuo tullessaan. Varmaa on kuitenkin, mikään porras ei turha, vaan kaiken olen tarvinnut. Seuraava askel on tulevaisuutta. Turvallisuus ja luottamus antavat siivet lennähtää sille ja ilolla odotan, mitä se opettaa minulle elämästä.

Kiitos!

Tänään aamiasta syödessäni ajatukseni alkoivat liikkua kohti elettyä elämää. Olenkin sitä mieltä, että joskus on hyvä tehdä tilannekatsaus taaksepäin. Jos kokee, että elämä on mennyt juuri niinkuin on pitänytkin, on oppinut ja kasvanut, silloin on hyvä jatkaa eteenpäin, jopa kohti uusia haasteita. Yleensä nämä miettimiskohdat ovatkin juuri elämän taitekohdissa, jonkin uuden alussa. Vaikka vielä ei näy konkreettisesti asioita, voi ne tuntea jo energiatasolla. Jos jokin elämäntilanne tuntuu sellaiselta, että sen olisi tahtonut elää toisin tai tehdä muita ratkaisuja, on ehkä siinä kohtaa valinnut siten, että oppi on jäänyt toteutumatta. Ei meitä silti kukaan muu tuomitse ankarimmin kuin me itse. Hienoa on, että jos huomaa tehneensä omasta mielestään "väärin", koska aina on mahdollista korjata käyttäytymistään. Voi olla varma, että tulee samanlaisia seuraaviakin kertoja, jolloin voi muuttaa käytöstään, reaktioitaan, asenteitaan.  Tunteista kateus on varsinkin sellainen, että se kertoo ohieletystä elämästä. Monesti kateuden vallassa olevat ihmiset eivät itse huomaa tilannetta, koska ovat niin sokeutuneet sille. Useasti kuitenkin ihmiset heräävät tästä harhasta ja huomaavat, mikä oikeasti myrkyttää heidän elämäänsä.

Elämän muutoskohdissa inventaarion tekeminen on mielestäni hyvä asia, koska kun uudet tuulet puhaltavat, on ihanteellisinta, että vanhat roinat on siivottu pois. Uusiin kokemuksiin, tilanteisiin voi silloin sukeltaa täysillä ja varmana siitä, että oppi, jonka elämältä on saanut, kantaa myös uusien haasteiden läpi. Olipa elämän tilanteet ja kokemukset olleet mitä tahansa, voisi olla mahdollista katsoa niitä jälkeenpäin oppimis- ja valintatilanteina. Käydä niitä läpi jonkun kanssa joka ymmärtää, yrittää itse ymmärtää itseänsä ja sitä kautta hakea muutosta. Koskaan, ei koskaan ole liian myöhäistä, mutta ehkä parempi aikaisemmin kuin viime tipassa.

Jos käväisee hetkellinenkin tunne, että ei ole onnellinen, olisi mahdollista aloittaa löytöretki sisimpään, koska sieltä etsintä alkaa ja sinne se päättyy. Sieltä sisimmästä, sydämestä, sielusta, miten sen kukin ajattelee, löytyy elämäsi onnellisuus. Mitä kiihkeämmin onnea hakee kaikesta ulkoisesta, sitä kauemmas se loittonee. Eihän elämää ole tarkoitettu haasteettomaksi, "helpoksi", silti se voi olla onnellista, tasapainoista ja elämistä myös surun hetkillä.

"Pakenemme itseämme matkustaessamme etsimään avaraa maailmaa. Mutta avaraa maailmaa ei voi löytää, se rakentuu pikkuhiljaa. Eikä pakeneminen vielä koskaan ole johtanut mihinkään", Elämänviisautta, Antoine de Saint-Exupèry.

"Totuuden ymmärtäminen on kenties vain sen katsomista hiljaisuudessa", Citadelle.

Tänään taas huomioni kiinnittyi suureen tienvarsi tauluun, jossa oli Neste Oilin mainos. Teksti kuuluu näin:"Ainoa suunta on eteenpäin". Olinkin jämähtänyt johonkin vanhaan ajatuskuvioon ja heti tuli pieni muistutus suunnasta. Elämä antaa meille merkkejä ja meidän tehtävämme on vain huomata ne. Jos mieltäsi tänään askarruttaa jokin asia,
pyydä merkkiä, joka selventäisi asiaa tai neuvoja. Odota saavasi se. Ole tarkkaavainen, koska pyyntöösi vastataan varmasti. Ole avoin, koska se, mistä vastaus tulee, ei ole sinun päätettävissäsi. Pyydä niin sinulle annetaan, kolkuta niin sinulle avataan. Usko ja luota ja yritä irrottaa ajatteleva mielesi asiasta ja keskity päivän töihisi. Kiitä, kun saat vastauksen ja kulje eteenpäin.