Tekijä: Majakanvartija

Tänään sain mietittäväkseni, mitä oikein on rohkeus ja itseluottamus? Onko ihminen rohkea, kun hän uskaltaa sanoa omia mielipiteitään vahvasti toisten elämäntavoista? Onko ihminen täynnä itseluottamusta, kun hän joka tilanteessa haluaa sanoa oman mielipiteensä asioista eikä anna periksi? Totuushan on, että jokaisella on omia mielipiteitä, joillakin ne vain ovat piilossa itseltäänkin, koska ei ole ehkä tullut koskaan kuulluksi omana itsenään tai ei uskalla sanoa niitä.

Rohkea ihminen on mielestäni sellainen, joka uskaltaa tarttua asioihin, joista muut mielellään vaikenevat. Asioita, jotka hänen tarvitsee selvittää pystyäkseen elämään elämäänsä aidosti.  On helppoa puhua naapureiden ja muiden tekemisistä, mutta todella rohkeaa on katsoa omaan elämäänsä. Ihmisellä on tervettä itseluottamusta, kun hän uskaltaa elää ja näyttää tunteensa; itkeä silloin, kun on surua ja nauraa silloin, kun on naurun aika. Näin kirjoitettuna ei kovinkaan hankalalta tunnu, mutta on oikeasti haastavaa.  Mutta se ken lähtee itseään tutkimaan, ei enää matkansa edetessä halua lopettaa, koska kulkeminen oman elämänsä sisällä on paljon antoisampaa kuin seurata vierestä, kuinka elämä kulkee eteenpäin kokemattomana.

Herkkyys on vahvuus ja kovuus on heikkous. Rakkaus itseään kohtaan on avannut herkän ihmisen sydämen näkemään myös saman rakkauden toisissa ihmisissä, siksi hän kohtelee toisiakin samalla rakkaudella. Kun on joutunut sulkemaan rakkauden ulkopuolelleen, ei pysty silmillään näkemään sitä myöskään toisissa ihmisissä.

Avoin sydän, löytynyt aito rakkaus itseään kohtaan tuo tullessaan terveen itseluottamuksen ja todellisen rohkeuden, joka antaa mahdollisuuden kohdata ihmiset rehellisesti.

Olin perjantai-iltana tyttäreni Tarun kanssa kuuntelemassa Hyvinkääsalissa Koop Arposta ja Flute of Shamea. Vielä tänäänkin olen konsertin tunnelman lumoissa.  Reipas musiikki, rento meininki, kiva lontoolainen aksentti ja kolme hyvää soittajaa ja laulajaa tekivät illasta energisesti kohottavan. Koop Arposen vivahteikas, samettisen rosoinen ja silti herkkä ääni valloitti täysin sydämeni. Olen aina pitänyt hänen äänestään, mutta nyt sain ensimmäisen kerran kokea sen livenä. Hänen välitön ja rehellinen suhtautuminen kuuntelijoihin teki myös vaikutuksen.

Tällaiset hetket elämässä ovat tärkeitä, koska ne irrottavat arjesta. Tunteisiin vetoavat tilanteet laittavat myös energian virtaamaan. Jokaiselle löytyy jotakin, jos vain saa itsensä irroitettua rutiineista. Arkipäivän rutiinit ovat tärkeitä, mutta silloin tällöinkin erilaiset elämykset saavat aikaan muutosta; ehkä ajattelussa, tunnetiloissa ja jopa fysiikassa.  Elämällä on tarjottavanaan meille helmiä ja kun poimimme niitä, koemme positiivisia tunteita, joita levitämme ympäristöömme.

 

Tänä aamuna, kun olin hiuksiani laittamassa, kuului kova kopsahdus. Tajusin heti, että nyt oli lintu lentänyt ikkunaan. Ryntäsin ulos ja ikkunan edessä oli siivet levällään pikkuinen varpunen. Nokka avonaisena se hengitti. Hain sisältä kupillisen vettä ja itku kurkussa ajattelin, että älä ole pahoin loukkaantunut. Varovasti oikaisin sen siivet ja otin sen kämmeneni sisään. Tiputin muutamia pisaroita sen nokkaan ja se joi, vähän pärskyttelikin ja siitä huomasin, että se selviää. Pidin sitä käsieni välissä ja välillä tiputin vesipisaran sen nokkaan. Se alkoi vähitellen virkoamaan ja katselemaan ympärilleen. Laskin sen maahan ja iloisesti viserrellen se lähti lentoon. Olin helpottunut ja vedin rullaverhot puoleen väliin ikkunaan, ettei tarvitsisi samanlaista pelastusoperaatiota suorittaa toistamiseen, vaikka aina näitä törmäyksiä sattuu.

Me ihmisetkin joskus törmäilemme elämässämme "päin ikkunoita" ja siivet levällään olemme lamaantuneita. Voimme silloin ihan konkreettisestikin saada apua muilta ihmisiltä, mutta olisi hyvä muistaa, että apua on saatavilla muualtakin. On olemassa ne näkymättömät kädet, jotka kantavat meitä syntymästä kuolemaan elämämme erilaisissa kohdissa. Joskus ne kantavat meitä hellästi, kun tuntuu, etteivät omat jalat kanna. Joskus ne taputtavat iloisesti, kun itse koemme iloa elämässämme. Enkeleitä ei myöskään sovi unohtaa, kun rientävät heti kutsuttaessa apuun ja tarvittaessa kutsumattakin. Henkisyys elämässämme on usein kadoksissa tai se on laitettu syrjään. Kun alkaa siirtää ajattelua enemmän päästä ja järjestä sydämeen ja tunteisiin kutsuu henkisyyttä elämäänsä. Silti tasapaino näiden kahden välillä luo tasapainoa myös elämään. Siinäpä sitä onkin opettelua loppuelämäksi.  No eipähän ainakaan tylsäksi vedä, vaan tekee elämästä kovin mielenkiintoisen.

Parhaiten me autamme siipensä vaurioittaneita ihmisiä, kun pystymme myötätuntoisesti kohtaamaan hänet, mutta myös niin, ettemme sukella hänen surunsa syövereihin, koska silloin olemme samassa veneessä. Empatia, aito kohtaaminen ja läsnäolo herkkyydellä, mutta oma tasapaino säilyttäen, voimme olla täydesti tukena toiselle ja voimme antaa apumme rehellisesti.

"Jumala oli läsnä jo esi-isiemme ajan luolissa ja ukkosen jylinässä. Koko tuon ajan Hän virtasi ihmisten sydämissä rakkautena", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.

Tänään oivalsin selkeämmin, että Jumala puhuu meille myös luonnon kautta.

Luonnollista viikonloppua kaikille!

Mitä tämä pilven kuva kertoo sinulle?

Tänä aamuna kaste oli tehnyt hämähäkin verkkoja näkyväksi. Pihamme nurmikko oli kuin täynnä valkoisia hahtuvapilviä. Aamu oli sumuinen, mutta kauneus olikin maan pinnalla. Kun katsoin lähempää tällaista verkkoa, näin pienenpieniä pyöreitä, täydellisen muotoisia pisaroita, kevyillä seitin langoilla. Pisarat toivat näkyväksi kauniin ohuen verkon, täydellisen luonnon taideteoksen. Näin aamusta tarjottiin jo henkeäsalpaavan kaunis elämys.

Maailmassa on paljon näkymättömiä ihmisiä. Ihmisiä, joilta on syystä tai toisesta viety valo; oma tahto, vapaus...Kun kukaan ei ole oikeasti huomannut ihmistä, voi kokea olevansa näkymätön; elää, tekee työnsä, mutta ei koe silti  olevansa olemassa.  Auttava käsi, kaunis sana, huomioiminen, kuunteleminen voi aloittaa näkyväksi tekemisen. Niin
monin tavoin voi koskettaa näkymätöntä sydäntä. Toisaalta on paljon ihmisiä, jotka ovat tulleet näkyväksi itsenään ja he haluavat auttaa vilpittömästi. Tällaiset ihmiset muodostavat samanlaisen valoverkon kuin tänä aamuinen luonnon valoverkko. Nämä ihmiset vaikuttavat sekä näkyvässä maailmassa että energiatasolla. Kun yksikin ihminen ojentaa auttavan kätensä toiselle, tapahtuman energia vaikuttaa myönteisesti jossakin toisaalla. Olethan joskus huomannut, kuinka ajatellessasi jotakuta, on hän saattanut soittaa sinulle pian. Tästä on kysymys; kaikki on energiaa. Siis aina voi tehdä jotakin hyvää, pienikin lämmin ajatus vaikuttaa.