Tänä aamuna lempeä myötätuuli, joka työnsi minua eteenpäin lenkilläni, sai minut miettimään elämänvirtaa. Monesti ajatellaan, että elämänvirrassa uiminen on mahdollista vain esim. lomalla tai vapaapäivinä. Ainakin se on silloin helpompaa, kun ei ole työn rutiineja. Siltikin elämänvirta kuljettaa meitä kaikkia joka päivä, saatamme vain itse tehdä siihen virtaan mutkia tai vaikeakulkuisempia reittejä. Minun mielestäni velvollisuudet ja vastuut eivät tyrehdytä elämänvirtaa. Ei virtauksen mukana eläminen tarkoita vastuutonta ajelehtimista, vaan päinvastoin tietoista vastuunottamista omasta elämästä. Jokapäiväisessä työssään voi keskittyä hetkessä tekemiseen, toki täytyy tehdä myös pitempiaikaisia suunnitelmia, mutta se ei estä keskittymistä kuhunkin hetkeen täysipainoisesti.

Vastuunottaminen omasta elämästä ja hetkessä eläminen on elämänvirran sujuvaa virtausta, jossa myös jumalallisuus näyttäytyy monin tavoin ohjaten ja neuvoja antaen.

Aamuisella lenkillä tien vieressä oleva sienirykelmä sai ajatukseni perheeseen yleensä ja sen merkitykseen. Kuvassa sienet ovat tiiviissä ryhmässä; on aivan pieniä sieniä, jo aikuisiässä olevia sieniä ja kiertokulun loppuvaiheessa olevia sieniä. Muutamat erillään olevat sieniryhmät muodostavat kuitenkin laajemman yhteisön.

Perhe on elämän tärkein perusyksikkö. Elämän tarpeelliset eväät tulisi saada omalta perheeltä. Korostan nyt kuitenkin enemmän tunnepuolen asioita, koska ehkä ne ovat jääneet taka-alalle. Niitä ovat merkityksellään sivuuttaneet ulkoiset seikat. Ehdoton rakkaus, turvallisuus ja kaikenkattava hyväksyntä ovat tärkeimpiä asioita ihmisille kehityksensä alkuvaiheessa. Kunpa oppisi säilyttämään vanhemman rakkauden samanlaisena kuin se kohdistuu vastasyntyneeseen lapseen.

Kaikilla perheyhteisön jäsenillä on mahdollisuus rikastuttaa perheen elämää. Elämän erivaiheissa olevilla ihmisillä on jokaisella omat opetus- ja oppimisaiheensa. Laajemmassa perspektiivissä katsottuna meillä on valtavat mahdollisuudet kehittyä ihmisinä, mutta niin vähän vielä käytämme niitä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä osoittaa sitä rakkautta, jota me kaikki myös itse kaipaamme.

Kun on kokenut muutoksen, suuren tai pienen, on olo yleensä sen jälkeen hämmentynyt. Uusi vaatii totuttelua, koska onhan vanha poistuessaan paljastanut jotakin uutta, erilaista. Uudistuneena ja virkistyneenä katselee kuin uusin silmin. Tosin innostus voi johtaa nopeisiinkin ratkaisuihin. Toisaalta voi haluta antaa uuden ikäänkuin laskeutua, maadoittua rauhallisesti.

Eilinen voimakas tuuli toi tullessaan aistimuksen muutoksesta ja illalla alkanut sade ikäänkuin viimeisteli työn. Se pesi puhtaaksi ilmaan nousseet vanhat pölyt. Aamun kirkkaus puolestaan paljasti luonnon monet värit kirkkaina ja ilmassa oli hämmentynyttä seesteisyyttä. Jäljellä on vielä kesän vihreyttä, kesäkukkien kauneutta, mutta jo alkavaa syksyn väriloistoa vaahteroissa ja punaisia pihlajanmarjoja; kaikki sopusoinnussa keskenään. Luonto viestii meille muutoksen jälkeistä tasapainon ja seesteisyyden olotilaa.

Kun me kaikki olemme omassa kohtaa elämämme kehitysvaiheessa, tekee se kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa hyvin mielenkiintoisen ja kyllä, monesti kovinkin haastavan. Jos erilaiset tilanteet käynnistävät meissä sisäisen pohdinnan, tapahtuu aina kehitystä. Se voi olla pelkästään sisäistä asioiden pohdintaa, mutta myös keskustelut asianosaisten tai muiden kanssa antavat tapahtumille lisää ymmärrystä ja uusia näkemyksiä.

Jos yleensä kaikki olisivat samaa mieltä asioista, olisi kanssakäyminen kovin harmoonista. Näin ei kuitenkaan useimmiten ole, vaan mielipiteitä on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Joskus mielipiteet jäävät sanomatta ja silloin ne tukkivat ihmisen energian virtauksen. Jos taas uskaltaa sanoa ja olla eri mieltä asioista energian virtaus on jatkuvaa. Saattaa olla, että erilaiset mielipiteet koetaan negatiivisina, koska ajatellaan, että pelkästään samanmielisyys on positiivista. Näin voi ollakin, jos kaikki todellakin ovat samaa mieltä. Jos on kuitenkin eri mieltä, eikä uskalla sanoa, aiheuttaa itsessään oman energiansa tukkeutumista. Mistä sen sitten tietää, että energia tukkeutuu? Asiaa jää vatvomaan ja miettimään; minun olisi pitänyt sanoa. Ei hätää, tulee varmasti uusia tilanteita, jolloin voi korjata asian ja tuoda mielipiteensä julki.

Samanmielisten ihmisten kanssa on helppo olla tekemisissä, mutta silloin saa myös itselleen tukea, vahvuutta ja mukavaa yhdessäoloa, jota me kaikki tarvitsemme. Silti monenlaiset keskustelut ja tilanteet eri mielipiteistä opettavat meille uusia asioita elämästä tai vahvistavat entisestään omia ajatuksiamme. Ihmisten erilaisuus on rikkaus.

Kaikkia tarvitaan ja kaikkien on mahdollista viedä omaa henkistä kehitystään eteenpäin elämässään.

Elämässä ei ole mitään itsestäänselvyyksiä ja siksi jokainen aamu tuo tullessaan myös mahdollisuuden uuden oppimiseen, ihmeisiin ja kiitollisuuteen elämästä ylipäätään.

"Tasapainoisesti elääkseen on oltava jatkuvassa liikkeessä, vain siten jokainen päivä on erilainen", Zahir, Paulo Coelho.

"Onneton on se, joka pelkää ottaa riskejä. Hän ei ehkä milloinkaan koe pettymyksiä tai takaiskuja eikä kärsi kuten ne, joilla on unelma. Mutta kun hän katsoo taaksepäin, hän kuulee sydämensä sanovan:"Mitä olet tehnyt ihmeille, joita Jumala on kylvänyt päivillesi", Piedrajoen rannalla istuin ja itkin, Paulo Coelho.