Tekijä: Majakanvartija

Luonnon eri elementit saavat ajatukset liikkumaan hyvinkin syvästi. Luonnon kokeminen tunnetasolla syventää monenlaisia tuntemuksia. Vahva ykseyden kokemus koko luomakunnan kanssa virtauttaa energiaa sydänjuuria myöten. Me helposti ajattelemme luonnon olevan osa Luojaa, mutta vieläkin ajatellaan, että on jotenkin "suuruuden hulluutta" sanoa ihmisen olevan osa Luojaa. Näin se kuitenkin on. Oikeastaan kun sen kokee, se vetää hiljaiseksi ja tulee tarpeettomaksi korostaa omaa itseään. Sen tuntee sydämessään ja se tuo iloa, rakkautta, harmoniaa, monenlaisia positiivisia tunteita ja painotan erityisesti vielä, että ilman tarvetta tuoda itseään sanallisesti esiin,
minkäänlaiselle jalustalle, ei mitenkään paremmaksi kuin toiset, vaan hiljaisen tyyneksi ja tyytyväiseksi omasta olemisestaan. Ihminen, joka tunnustaa itselleen olevansa osa Luojaa, säteilee avoimen sydämensä kautta Luojan rakkauden energiaa vain olemalla ja tunnustamalla muidenkin samankaltaisuuden.

"Etsinnän jokainen hetki on Jumalan kohtaamista", Alkemisti, Paulo Coelho.

Monenlaisten uskomusten ja toimintamallien poistuessa ihmisen tietoisuudesta, kun omat kokemukset ovat luoneet toisenlaisia tapoja toimia ja olla, alkaa uudenlainen voiman herääminen. Se on jotakin syvältä sydämestä, sielun ytimestä kumpuavaa innostusta, joka herättää erilaiseen, jopa aivan uuteen toimintaan. Asioiden tärkeysjärjestys alkaa muuttua, koska se, mikä tuottaa iloa ja laittaa energian virtamaan, on tärkeää. Jokainen omalla kohdallaan saa miettiä tilanteensa, mutta innostusta ei kannata vähätellä. Se, mikä tuottaa onnea itselle, säteilee myös toisille...hyvin yksinkertaista, joskus jopa liiankin, koska on tapana monimutkaistaa asioita. Ehkei edes uskota, että helposti ja yksinkertaisesti voi saada asioita myönteisesti eteenpäin. Oman voiman positiivinen käyttö osaa ottaa myös toiset huomioon. Se on myös rehellisyyttä kaikkia, itseänsäkin kohtaan. Oma voima on se jumalallinen rakkaus sydämessä, joka on kaikki, mitä on.

"Innokkaasta työstä löytyy paratiisin portti, rakkaus joka muuttaa kaiken, valinta joka vie Jumalan luo", Kolumni-Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Paulo Coelho.

Mietin sitä, että vaikka lukisi viisaita sanoja, eikä niistä ymmärtäisi mitään, on silloin tieto tyhjää. Vaan kun kokemuksensa kautta tietoa käyttää, tulee siitä viisautta, joka pysyy. Tieto voi olla katoavaa, vaihtuvaa, mutta viisaus on pysyvää, kun sen syvästi oivaltaa.

"Älä yritä selittää tunteita. Elä ne täysin ja tallenna kaikki se, minkä tunsit kuin lahjana Jumalalta", Brida, Paulo Coelho.

 

Eilen matkasin junassa ja huomio ei voinut olla kiinnittymättä kovaääniseen nuoreen mieheen. Hän ilmeisesti halusi tehdä vaikutusta kahteen nuoreen naiseen, joiden seuraan hän liittyi tullessaan junaan. Armeijan juttuja hän kertoili:"V...., se antoi turpaan...". Oli tosi kännissä...". Vain muutamia sanoja tässä lainatakseni. Aluksi tunsin hilpeyttä, koska hän ei tajunnut tekevänsä itsensä hyvin naurettavaksi mahtipontisilla jutuillaan. Sitten menin syvemmälle tilanteeseen ja näin peloissaan olevan pienen pojan, joka peittyi uhoavaan ulkokuoreen. Enää en tuntenut hilpeyttä, vaan ajattelin, että on paljon työtä tekemättä siinä, että jokainen ihminen löytäisi sisältään aidon olemuksensa. Lähtökohta auttamiselle on se, että on itse se valo, jonka toivoisi muissakin löytyvän. Tekipä, mitä työtä tahansa tai liikkuipa, missä hyvänsä, rakkauden energia koskettaa jollakin tasolla kohtaamiasi ihmisiä.

"Haluaisin tehdä suuria ja jaloja tekoja, mutta tärkein velvollisuuteni on tehdä pieniä tekoja aivan kuin ne olisivat suuria ja jaloja", Helen Keller (1880-1968).