Tekijä: Majakanvartija

Vanhat mielenrakennelmat murtuvat pikkuhiljaa ja korvautuvat uusilla, sellaisilla, jotka itselle ovat totuudellisia. Kaikki alkuperäinen, rakkaudellinen totuus on meissä syntyessämme, mutta kadotamme sen mm.ulkopuolelta tulleisiin opetuksiin. Silti erilaiset haasteet ja tapahtumat elämässämme opettavat meitä ja näyttävät tietä takaisin kotiin, oman olemuksemme alkuperään. Sanat eivät tahdo riittää kertomaan sitä tunnetta, olotilaa, joka kuvaisi löytämisen riemua. Se on täynnä rakkautta, iloa, kiitollisuutta, rauhaa, harmoniaa...Sitä alkaa ymmärtää, että on oman elämänsä luoja. Muiden syyttäminen omista vaikeuksista poistuu. Kiitollisuus on vahvana tunteena. On tunne, että sitä vain on olemisessa.

"Ihmisen ainoa velvollisuus on seurata omaa elämäntietään. Yksi on kaikki", Alkemisti, Paulo Coelho.

"Jumala hymyilee tyytyväisenä nähdessään sen minkä halusikin nähdä: jokainen ottaa vastuun omasta elämästään," Viides Vuori, Paulo Coelho.

Aluksi saattaa tuntua, että joku asia on täysin mahdoton toteuttaa, jopa hyvinkin epätodennäköistä. Kuitenkin, jos edes antaa vähän tilaa sille ajatukselle, että asia saattaisi toteutua, että jospa se sittenkin olisi mahdollista, on alkanut jo tapahtua tiedostamattomalla tasolla, myös toivo on alkanut viritä. Huomaamattaan
ajattelee enemmän ja enemmän asiaa. Sitten jo tekeekin konkreettisia tekoja asian hyväksi. Onnistumiset lisäävät innostusta ja yhtäkkiä on kuin asia saisi siivet alleen. Teko toisensa jälkeen seuraa ja mahdoton alkaa olla mahdollista. Asiat luistavat helposti ilman suurempia ponnisteluja. Synkronismi toimii ja koko maailmankaikkeus on puolellasi. Tiellä on saattanut olla esteitä ikäänkuin olisi koeteltu, onko sitä nyt ihan tosissaan tai sitten
vain uskon vahvistamisen vuoksi. Onpa saattanut poiketa omalta polultaan, jolloin johdatellaan takaisin. Joskus saattaa ottaa suuria harppauksia, joskus pieniä askelia. Tie vie eteenpäin mahdollisuuksiin mahdottomuuksista. Olen varma siitä, että matkalla usko ja luottamus vahvistuu ja rakkaus vie määränpäähän, ilon ja onnellisuuden kokemuksiin; omaan vahvuuteen ja syvimmän olemuksen löytymiseen.

"Päämäärää kohti kuljettaessa on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota tiehen, jota kulkee. Tie opettaa meille oikean tavan päästä perille ja rikastuttaa meitä matkallamme", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.

"Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen", Alkemisti, Paulo Coelho.

Se on vain niin mielenkiintoistakin, miten eri tavalla me koemme asioita ja tilanteita. Juurikin niin, että on niitä, jotka kokevat monenlaisten tilanteiden elämässä hankaloittavan sitä ja tuovan harmia. Kun taas toiset alkavat heti miettiä ratkaisua ongelmiin tai tilanteen tarkoitusta tai opetusta. Niin tai näin elämä etenee joka tapauksessa, vaan kun asenne ratkaisee, sen muuttaminen myötämielisemmäksi helpottaa ja keventää olemista. Näin ratkaisutkin löytyvät nopeammin, koska ajatukset eivät ole kiinni ongelman päivittelemisessä. Kun osaa päästää irti, on uuden näkökulman mahdollisuus olemassa. Se, että alkaisi huomata ongelmat mahdollisuuksiksi, vaatii havahtumista entisestä olotilasta.

"Synkinkään pilvi ei jää paikoilleen, vaan väistyy, kun sen aika on", Hyvällä Tuulella, Marleena Ansio.

"Niin huonoa päivää ei olekaan, etteikö siinä myös jotakin hyvää olisi", Hyvällä Tuulella, Marleena Ansio.

Olen useampanakin päivänä saanut miettiä iloisuuden ja onnellisuuden tunnetta. Tuntuu siltä, että meidän ajatuksemme on kyllästetty huolilla, kärsimyksillä ja monilla muilla kovilla kokemuksilla. Näinhän elämässä on; on kevyitä ja raskaita aikoja. Mutta eikö silloin, kun elää onnellisia aikoja, ole myös oikeus näyttää onnelliselta. Olen törmännyt viime päivinä ja itsekin joskus ajatellut, että olenko tämän onnen arvoinen? Ikäänkuin meidät olisi tarkoitettu vain olemaan surullisia ja kärsiviä. Vuosien uskomukset ja kovat kokemukset ovat muokanneet meidän henkistä ilmapiiriä. Saatetaan ehkä katsoa karsaasti iloista ihmistä, varsinkin ne, jotka elävät negatiivisten tunteiden vallassa. Jos on löytänyt itsestään todellisen, vahvan onnellisuuden ja rakkauden, hän ei menetä siitä mitään lohduttaessaan esim. sitä, joka kokee surua. Päinvastoin tasapainoinen ihminen pystyy tukemaan ja olemaan läsnä surevalle menettämättä silti omaa energiaansa. Meistä jokainen on oikeutettu myös onnellisuuteen, kun sen aika on elämässä. Sen voi mielestäni antaa näkyä ja kuulua, koska se leviää ja luo hyvää ilmapiiriä. Saattaapa olla niinkin, että elämässään katkeroituneet heräävät ihmettelemään ja etsimään, mistä onnea ja iloa löytyisi. Toivoa on aina, vaikka jotkut saattavat jäädä kiinni koviin kokemuksiin ja kärsimyksiin ja tätä kautta hakevat itselleen huomiota ja lohdutusta. Näin käyttäytyen ei tarvitse lähteä etsimään itsestään syitä ja seurauksia eli katsomaan itseään peiliin. Ei ehkä haluta edes etsiä, koska jollain tasolla kokee itsensä tärkeäksi. Ajan mittaan käy useasti niin, että lähellä olevat väsyvät jatkuvaan negatiivisuuteen. Ilo ja onni ovat perustunteitamme ja kun koemme elämässämme tapahtumia, jotka näitä tunteita tuovat, saamme kokea ja näyttää ne koko sydämestämme.

"Emme voi ennakolta aavistaa, mikä on olennaista. Kaikki olemme joskus tunteneet rajatonta onnea hetkenä, jolloin sitä tuskin oli aihetta odottaa", Siipien Sankarit, Antoine de Saint-Exupèry.

"Ilo on jollain minulle käsittämättömällä tavalla tarttuvaa, samoin kuin innokkuus ja rakkaus", Portobellon noita, Paulo Coelho.