Tekijä: Majakanvartija

Katselin aamulla ulos ikkunasta sateen tihkuiseen maailmaan. Huomasin ikkunan välissä jonkun ötökän, joka ilmeisestikin yritti päästä pois sieltä. Mistä lie sinne päässyt? Jossakin kohtaa on ötökän tultava rako. Jonkin aikaa seurasin tilannetta ja sitten päätin avata ikkunan ja auttaa sen pois sieltä. Näin tein. Puhelin soi samalla, joten ötökkä kuitenkin putosi kädestäni. Sai jalat alleen ja meni omia menojaan, kun en sitä enää nähnyt.

Näinkin pienestä ja tavallisestakin asiasta ajatusmaailma alkaa kehitellä laajempia kuvioita. Kuinka moni ihminen tunteekaan pyristelevänsä "ikkunan välissä" eikä löydä tietään selkeyteen. Monenlaiset ahdistavat tilanteet elämässä saattavat saada olon tuntumaan kuin pyörisi samaa ympyrää eikä tahdo nähdä ulospääsyä. Toisinaan itse löytää ratkaisuja, kun on mieli ja silmät avoimena uudelle. Toisinaan tarvitsemme isomman töytäisyn. Liian usein yrittää kuitenkin itse löytää ratkaisua, kun voisi myös pyytää apua toisilta; toisilta ihmisiltä tai sitten siltä voimalta, jota kutsun Jumalaksi. Minulle Jumala ei ole ahtautunut pieniin raameihin, vaan näen hänen voimassaan pelkästään rakkautta ilman syyllistämistä. Koen Jumalan enemmän henkisenä kuin uskonnollisena voimana, joka yhdistää kaikki maailman ihmiset eikä erota heitä. Hän ilmenee kaikkialla samanlaisena vain eri nimisenä eri ihmiskuntien keskuudessa. Ja tietysti enkeleiltä saa ja voi pyytää apua. Luoja on läsnä joka hetki elämässämme.

"Jumala on rakkaus, laupeus ja anteeksianto. Niin uskoessamme emme anna koskaan heikkoutemme lamaannuttaa meitä", Valkyriat, Paulo Coelho.

Katselin tänään tovin, kuinka räkättirastas saalisti. Se kallisti päätään seistessään nurmikolla ja pian kiskaisi madon maasta. Oikein paksua matoa täytyi vetää oikein koko linnunvartalo kaarella. Koska se selkeästi kuunteli madon liikkeitä, piti oikein tarkistaa tietoni linnun korvista. Linnuilla ei ole ulkokorvia, vaan aukot pään sivuilla, höyhenten peitossa. Niillä on erittäin tarkka kuulo. Täytyykin olla, kun miettii, että minkälaista ääntä mahtaa syntyä, kun mato liikkuu maan sisällä. Rastas siis käyttää hyvin tehokkaasti niitä aistejaan, joita sillä on. Luojan käsiala on täydellistä.

Mietinkin, että meillä ihmisillä on monenlaisia aisteja, mutta emme käytä niitä läheskään aina kovinkaan tehokkaasti. Emme kuuntele itseämme, emmekä havainnoi ympäristöämme, kun on kiire suorittaa päivän tehtäviä ja toimia. Pääsisimme joistakin "ongelmistamme" jyvälle helpommin, jos malttaisimme kuunnella itseämme. Monesti saamme myös ulkoisia merkkejä siitä, että voisimme vaihtaa suuntaa. Minulle itselle varmoja merkkejä suunnan tarkistamisesta ovat ne monet erilaiset tavarat, jotka vain kuin itsestään särkyvät. Yleensä niitä särkyy aika pienellä aikavälillä kolme. Silloin viimeistään alan miettiä, että johonkin minun tulisi nyt kiinnittää huomiota. Näistä merkeistä olen kovin kiitollinen, koska ne auttavat minua tarttumaan ennen pitkää asioihin muuttaakseni niitä.

Elämän havainnointi tuo merkitystä elämiseen yleensä ja se antaa vahvistusta sille tosiasialle, että itsellä on todellakin mahdollisuus tehdä muutoksia elämässä olosuhteista huolimatta joko hyvinkin nopeasti tai sitten kärsivällisyyttä koetellen hitaasti.

"Hillitse kielesi tunteaksesi ajatuksesi. Ohjaa ajatuksiasi, jotta oppisit tuntemaan tosi Itsesi", Yesudian.

"Päämäärää kohti kuljettaessa on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota tiehen, jota kulkee. Tie opettaa meille oikean tavan päästä perille ja rikastuttaa meitä matkallamme", Pyhiinvaeltaja, Paulo Coelho.

Isän kuolinpäivä lähestyy ja vaikka siitä on jo neljä vuotta, ikävä tuntuu. Vaan mieleen nousee myös voimakkaana isän huumori. Savolaiset sukujuuret synnyttivät monenlaiset hauskat sanonnat ja jutut, joita vain me lähipiiri hyvin ymmärsimme. Toki niistä pääsivät nauttimaan myös muutkin ihmiset. Isä oli ahkera ja työteliäs mies, mutta aina löytyi tilaa myös olemiselle ja huumorille. Sisareni on kertonut, että isä oli joskus sanonut, että elämässä pitää olla muutakin kuin työntekoa. Lause on jäänyt sydämeeni elämään. Huolet eivät murehtimalla ja valittamalla vähene, vaan täyttävät koko ajatusmaailman. Huumori keventää ja ilo lisää energiaa ja tätä kautta voi oivaltaa uudenlaisia ratkaisuja elämään. Työntekokin voi olla iloista, jos nauttii siitä mitä tekee ja jos työ ei ole vain rahantulon lähde. "Ain laulain työtäs tee".

"Hyvät voimat ja kauniit ajatukset lähestyvät sinua, uudet tuulet, ilon aika ja onnen hetket ovat jo ovellasi", Hyvällä Tuulella, Marleena Ansio.

Sen tiedän nyt, jos näin en olisi elänyt, en olisi oppinut sitä, mitä nyt tiedän. Kaikki koettu on opettanut ja kun katson taaksepäin, tekisin kaiken samoin. Olen kiitollinen hetkestä jokaisesta, ilosta, tuskasta; on valintoja, ei virheitä. Jokainen päätös on tehty sen hetkisen tiedon ja taidon mukaan. Se, mikä ei ole kaatanut, on vahvistanut. Rakkaus on antanut voimaa ja se on ainut perusta elämälle. Kun sen löytää sydämestään, voi antautua luottavaisena elämän virtaan ja tehdä ne päätökset ja työt, mitä kulloinkin tarvitsee. Totuus on omani ja se voi tulla todeksi vain elämällä sen totuuden mukaan.

"Salaisuus on nykyhetkessä. Jos tarkkailet nykyisyyttä, voit tehdä sen paremmaksi, ja jos teet sen paremmaksi, kaikki myöhempikin on paremmin. Jokainen päivä on jo itsessään ikuisuus", Alkemisti, Paulo Coelho.