Kuukausi: lokakuu 2012

Elämällä on tarjottavanaan jokaiselle päivälle valopilkkuja ja ilonpisaroita. Niitä ei välttämättä huomaa, jos ei ole tottunut niitä etsimään. Kielteisyyden kierteessä oleva on voinut jopa unohtaa ilon olemassaolon. Monien elämässä on suurta tuskaa ja murhetta, useimmat meistä eivät välty niiltä. Me emme kuitenkaan kaikki ole samassa tilanteessa. Ne, jotka elävät onnellista aikaa, voivat levittää iloa sitä tarvitseville. Jotkut saattavat kokea myönteisen ihmisen erilaisena, pinnallisena. Voi ilo olla pinnallistakin, mutta intuitiivinen ihminen tunnistaa aidon ilon teennäisyydestä; ihmisen energia kertoo kaiken. Toinen toisiamme tukien saisimme enemmän aikaiseksi kuin taistelemalla toisiamme vastaan. Hyvän kierrättäminen on aina sallittua ja se palaa lähettäjälleen moninkertaisesti. Siispä kielteisyyden levittäminen synnyttää sitä lisää levittäjälle. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

"Jos haluat löytää universumin salaisuudet, ajattele kaikkea energiana, taajuutena ja värähtelynä", Nikola Cesla (1856-1943), radion ja vaihtovirran keksijä.

"Kaikki, mitä lähetämme toisten elämään, palaa takaisin omaan elämäämme", Edwin Markham (1852-1940), runoilija.

Irlantilainen kirjailja Lorna Byrne, joka on nähnyt pienestä pitäen enkeleitä, valaa meihin uskoa yhdessä sähköpostikirjeessään. Hän kertoo, kuinka suuret joukot toivon enkeleitä on ympärillämme haluten auttaa meitä, vaikka monessakin mielessä maailma elää kaaottisia aikoja. Hän myöskin kuten monet muut painottavat, että toivoa on aina. Meidän tarvitsee vain pyytää apua enkeleiltä, yksinkertaista.

 

Joka ainoassa päivässä on mahdollisuus elämän suunnan muutokseen. Tämä lause välkähti mieleeni, kun eräässä keskustelussa pohdimme kateutta ja katkeruutta. Ihmiset saattavat vuosiakin puhua kokemistaan vääryyksistä ja näin pitävät yllä kateuden ja katkeruuden energiaa vievää ilmapiiriä. Tätä tunneilmastoa siirretään myös tuleville sukupolville. Puhumattomuutta ja välien katkaisua ihmisiin, joiden kokee itseään loukanneen, ovat keinoja, joita hyvin useasti käytetään. Tällaisessa maaperässä on kateuden hyvä kasvaa. Jospa huomaisi, kuinka se myrkyttää omaa elinpiiriä, voisi tehdä asialle voitavansa.  Asioista puhuminen on keino päästä niistä eroon, jos ei ole puhevälejä, voi asiaa alkaa työstää itse. Puhua jollekulle tunteistaan. Miettiä, miksi kokee asiat niinkuin kokee?
Anteeksiantoon voi olla pitkä matka, mutta se on mahdollista ja ainoa, joka todella vapauttaa. Antaa anteeksi itselle ja toiselle. Aloituksen ja anteeksiannon väliin mahtuu paljon; kokemuksia, erilaisia tunteita, fyysisiäkin oireita. Aina voi tehdä jotakin rakkaudellisen ilmapiirin eteen. Miksi aina pitää jonkun olla oikeassa ja jonkun väärässä?

"Tärkeää on jättää menneisyyteen ne elämän hetket, jotka ovat jo kuluneet ohi. Vähitellen aloin ymmärtää, etten voinut palata ajassa taaksepäin ja saattaa kaikkea ennalleen", Zahir, Paulo Coelho.

"Ihminen ei huku siihen, että sukeltaa veteen, vaan siihen, että jää veden alle", Valon Soturin Käsikirja, Paulo Coelho.

Me niin monin tavoin saatamme kiihkeästi hakea onnea ja iloa elämäämme. Kaikesta ulkonaisesta hyörinästä ja hakemisesta voi hetkellisesti kokea nautintoa, mutta todellista iloa ne eivät tuo. Onni on sisäinen ilon tunne, joka syntyy kokonaisvaltaisesta läsnäolosta ja tasapainosta. Onni on suuri tunne rakkaudesta ja hyväksymisestä itsestään sellaisenaan. Onni on sisäinen rauha ja henkinen tila. Onni on riemua elämisestä ja maailman kokemisesta oikeana paikkana olla juuri nyt. Onni on kokea muut ihmiset tasavertaisina ja samanlaisina tilanteista huolimatta. Onni on tajuta, että meissä sykkii sama jumalallinen kipinä ja jos meiltä riisuttaisiin fyysinen ruumis, jäisi jäljelle sielu, joka on muiden sielujen kanssa samasta alkulähteestä.

"Jumala tuli maan päälle osoittaakseen meille meidän voimamme. Me olemme osa Hänen unelmaansa,  ja se on unelma onnesta", Piedrajoen rannalla istuin ja itkin, Paulo Coelho.

 

Jos jokainen ihminen kuulisi lapsena vanhempiensa lausuvan:"Rakastan sinua, hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Olen ylpeä sinusta", saisi elämällensä parhaimmat lähtökohdat. Tämä ei tietenkään poista elämän pettymyksiä, mutta antaisi vankemman pohjan kokea ja elää ne läpi. Jos tietäisi vanhempiensa hyväksymisen, ei tarvitsisi suorittamalla yrittää näyttää olevansa hyvä. Saisi elää elämänsä täydemmin omana itsenään. Vielä aikuisenakin monet kaipaavat vanhempiensa hyväksyntää.

Luin eilen kirjaa "Koskettava kokemus", lohdullinen yhteys läheisen kuolemanjälkeiseen elämään, jonka ovat kirjoittaneet Judy Guggenheim ja Bill Guggenheim. Yhdessä luvussa kerrotaan tapauksista, jossa ihmiset ovat nähneet unessa tai valvetilassa jo kuolleen vanhemman. Nämä ovat tulleet kertomaan rakkaudesta, joka oli jäänyt kertomatta elinaikana. Näille ihmisille tällaiset kokemukset olivat erittäin vapauttavia ja tunsivat uudenlaista elämäniloa. Koskaan ei ole siis liian myöhäistä lausua rakkaudellisia sanoja.