Kuukausi: elokuu 2012

Tänään aamiasta syödessäni ajatukseni alkoivat liikkua kohti elettyä elämää. Olenkin sitä mieltä, että joskus on hyvä tehdä tilannekatsaus taaksepäin. Jos kokee, että elämä on mennyt juuri niinkuin on pitänytkin, on oppinut ja kasvanut, silloin on hyvä jatkaa eteenpäin, jopa kohti uusia haasteita. Yleensä nämä miettimiskohdat ovatkin juuri elämän taitekohdissa, jonkin uuden alussa. Vaikka vielä ei näy konkreettisesti asioita, voi ne tuntea jo energiatasolla. Jos jokin elämäntilanne tuntuu sellaiselta, että sen olisi tahtonut elää toisin tai tehdä muita ratkaisuja, on ehkä siinä kohtaa valinnut siten, että oppi on jäänyt toteutumatta. Ei meitä silti kukaan muu tuomitse ankarimmin kuin me itse. Hienoa on, että jos huomaa tehneensä omasta mielestään "väärin", koska aina on mahdollista korjata käyttäytymistään. Voi olla varma, että tulee samanlaisia seuraaviakin kertoja, jolloin voi muuttaa käytöstään, reaktioitaan, asenteitaan.  Tunteista kateus on varsinkin sellainen, että se kertoo ohieletystä elämästä. Monesti kateuden vallassa olevat ihmiset eivät itse huomaa tilannetta, koska ovat niin sokeutuneet sille. Useasti kuitenkin ihmiset heräävät tästä harhasta ja huomaavat, mikä oikeasti myrkyttää heidän elämäänsä.

Elämän muutoskohdissa inventaarion tekeminen on mielestäni hyvä asia, koska kun uudet tuulet puhaltavat, on ihanteellisinta, että vanhat roinat on siivottu pois. Uusiin kokemuksiin, tilanteisiin voi silloin sukeltaa täysillä ja varmana siitä, että oppi, jonka elämältä on saanut, kantaa myös uusien haasteiden läpi. Olipa elämän tilanteet ja kokemukset olleet mitä tahansa, voisi olla mahdollista katsoa niitä jälkeenpäin oppimis- ja valintatilanteina. Käydä niitä läpi jonkun kanssa joka ymmärtää, yrittää itse ymmärtää itseänsä ja sitä kautta hakea muutosta. Koskaan, ei koskaan ole liian myöhäistä, mutta ehkä parempi aikaisemmin kuin viime tipassa.

Jos käväisee hetkellinenkin tunne, että ei ole onnellinen, olisi mahdollista aloittaa löytöretki sisimpään, koska sieltä etsintä alkaa ja sinne se päättyy. Sieltä sisimmästä, sydämestä, sielusta, miten sen kukin ajattelee, löytyy elämäsi onnellisuus. Mitä kiihkeämmin onnea hakee kaikesta ulkoisesta, sitä kauemmas se loittonee. Eihän elämää ole tarkoitettu haasteettomaksi, "helpoksi", silti se voi olla onnellista, tasapainoista ja elämistä myös surun hetkillä.

"Pakenemme itseämme matkustaessamme etsimään avaraa maailmaa. Mutta avaraa maailmaa ei voi löytää, se rakentuu pikkuhiljaa. Eikä pakeneminen vielä koskaan ole johtanut mihinkään", Elämänviisautta, Antoine de Saint-Exupèry.

"Totuuden ymmärtäminen on kenties vain sen katsomista hiljaisuudessa", Citadelle.

Tänään taas huomioni kiinnittyi suureen tienvarsi tauluun, jossa oli Neste Oilin mainos. Teksti kuuluu näin:"Ainoa suunta on eteenpäin". Olinkin jämähtänyt johonkin vanhaan ajatuskuvioon ja heti tuli pieni muistutus suunnasta. Elämä antaa meille merkkejä ja meidän tehtävämme on vain huomata ne. Jos mieltäsi tänään askarruttaa jokin asia,
pyydä merkkiä, joka selventäisi asiaa tai neuvoja. Odota saavasi se. Ole tarkkaavainen, koska pyyntöösi vastataan varmasti. Ole avoin, koska se, mistä vastaus tulee, ei ole sinun päätettävissäsi. Pyydä niin sinulle annetaan, kolkuta niin sinulle avataan. Usko ja luota ja yritä irrottaa ajatteleva mielesi asiasta ja keskity päivän töihisi. Kiitä, kun saat vastauksen ja kulje eteenpäin.

 

 

 

"On ihmisellä monta neuvojaa ja päälle puhujaa, vaan mistä löytyisi ihminen, yksi ihminen, joka kuuntelisi, mitä minulla on asiaa. En neuvoja kaipaa nyt, en kertomuksia menestyjistä, en saarnaa enkä moitetta, vaan että joku ymmärtäisi, on minullakin asiaa. On monen monta unelmaa, suurta mahdollisuutta, vaan en uskalla niitä henkiin puhaltaa, kun ei kukaan ehdi pysähtyä vierelleni. Asia niin yksinkertainen, ei mahdotonkaan lie, siis pyydän Jumala lähetä tielleni se yksi ymmärtäjä; se, joka näkee minut."

Edellinen teksti syöksyi ulos mielestäni ja halusi tulla näkyväksi. Olen paljon nyt alkuviikolla miettinyt nuorten masentuneiden tilannetta. Ja kirjoitinkin siitä maanantaina. Humanitäärinen apu on hyvä asia ja olemme onnekkaita, kun olemme pystyneet auttamaan todellisessa hädässä olevia, mutta että ne surullisen kuuluisat EU-tuet...

Kaikesta tästä huolimatta näen valoa, toivoa. Katson ulos ikkunasta ja näen taivaalla kevyitä hahtuvapilviä, kuin joukon enkeleitä. Rukoilen, että tästä päivästä tulisi mahdollisimman kaunis meille kaikille.

Tällaista tietoa oli tämän aamuisessa Aamupostissa. Masennus on lyhyessä ajassa noussut kansantaudiksi.  Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön vuoksi eläkkeelle joutui 1569 alle 30-vuotiasta suomalaista-neljä nuorta joka päivä. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutui 513 nuorta eli enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla.
Nuoret, joilla pitäisi olla elämä edessä, onkin tämän uutisen mukaan elämä jo takana.

Ylläoleva on niin laaja aihe, että siihen voi upota kuin suohon ja kirjoittamalla ei pääse ylös. Pidän asioiden yksinkertaistamisesta, koska monimutkaisuus aivan sananmukaisesti mutkistaa asioita.  Siispä totuus on, että nuoret voivat huonosti ja heillä ei ole työtä ylipäätään ollenkaan, saati sitten sellaista, jota voisi iloiten tehdä. Monessakin tapauksessa lääkkeillä turrutetaan se, mistä oikeasti voisi olla apua.  Se, mikä on aitoa ihmisen olemusta, intuitiota, sielua, sydäntä....Niin kauas on ihminen itseltään mennyt, että masentuu. Masentunut ihminen elää jonkun toisen elämää, ohjeet tulevat ulkopuolelta, muut tietävät paremmin, mikä on hyväksi.

Eikö meidän pitäisi enemmän keskittyä nuorten ja miksei muidenkin ongelmiin? Miksi pitää liiaksi yrittää ratkoa maailman ongelmia? Eikö voisi aloittaa omasta kansasta?  Kyllä, on oikein auttaa myös muita. Suomessa on ollut vallalla kulttuuri, jossa perheiden sisäiset asiat on puhumattomina jätetty oireilemaan, kun samalla on ulospäin näytetty kaiken olevan hyvin. Onko tämä nyt laajemassa perspektiivissä näin, että oma kansa voi huonosti, mutta ulospäin täytyy näyttää, kuinka autamme muita. Kyllä, on hienoa, että autetaan, silti se ei saisi mennä oman kansan kustannuksella.

Meillä monilla on asiat todella hyvin, varsinkin niillä, jotka ovat löytäneet elämän syvempiä merkityksiä. Niillä, jotka ovat löytäneet ilon elämäänsä, on suuri merkitys muille ihmisille. He ovat niitä toivonkipinöitä, jotka näyttävät myös tietä muille.  Ei kaikki ole silti niin huonosti, kuin annetaan ymmärtää.  Päivittäin voi tavata näitä sielukkaita ihmisiä, joille myös muiden auttaminen on sydämen asia. Aidot kohtaamiset, kuuntelemiset, ymmärtämiset ovat avaimia niille, jotka ovat kadottaneet itsensä masennukseen. Tunnelukkojen ja -perimän turvallinen purkaminen on tie aidompaan elämään.  Päätös tälle tielle lähtemisestä täytyy jokaisen tehdä omalla kohdallaan itse. Konkreettisia auttajia löytyy, mutta pieni rukous, pyyntö Jumalalle, enkeleille voisi olla aloitus. On hyvä muistaa, että kun kolkuttaa niin sinulle avataan ovi.  Henkisyyttä ei voi liiaksi korostaa. Aidosti henkinen ihminen on tukevasti jalat maan pinnalla, rehellisenä, avoimena ja sielu mukana elämänvirtauksessa kokemassa elämäänsä ja tekemässä työnsä ilolla.

Tänään minä toivotan kaikille iloa, toivoa, uskoa parempaan, rakkautta!

"Etsinnän jokainen hetki on Jumalan kohtaamista", Alkemisti, Paulo Coelho.

"Lähde etsimään sitä missä olet hyvä. Mitä paremmin ymmärrät itseäsi, sitä paremmin ymmärrät maailmaa", Brida, Paulo Coelho.